torstai 13. heinäkuuta 2017

Utön kesävierailu

Yhden yön mittainen kesävierailu Utön saareen heinäkuussa oli turistipaljoutta. Pärnäisissa oli hankala löytää autolla parkkipaikkaa ja m/s Eivor oli tupaten täynnä väkeä, tosin välisatamiin jäi porukkaa sitä mukaa pois. Keskiviikko on päivä, jolloin voi tehdä edestakaisen Utön risteilyn, saaren katsomiseen jää aikaa kaksi ja puoli tuntia, kahvila ja kauppa on auki silloin. Sain kirjahyllyyni Outin ja Jorman uusimman teoksen, jota voin lämpimästi suositella muillekin lukijoille. Aurinko alkoi paistaa merisumun jälkeen mukavasti saareen päästyäni. Lämmintä oli +18 astetta. Lyhyellä iltakierroksella en paljon ehtinyt lintuja havaita, toki voi mainita karikukon ja suosirrin, hernekertun, urpiaisen ja käen, jota haara- ja räystäspääskyt ajoivat kiivaasti joukolla takaa.  

Kylänäkymä Satamalahdelle.

Rahtialus Mastera laivaväylällä.

Torstaiaamu oli hyvin pilvinen ja viileä. Kun monta tuntia staijaili Luotsimäellä, alkoi vilukin tulla. Merellä liikkui sentään jonkin verran lintuja. Kahlaajien pienimuotoinen syysmuutto oli käynnissä. Lähinnä pikkukuoveja ja joitakin kuoveja ja vikloja. Ruokkeja viipotti itäänpäin kymmenkunta, sekä mustalintuja 13 itään ja 4 länteen. Pesimäluodoilla laskin 60 riskilää ja kaksi merikihua. Saunalahdessa ui yksinäinen valkoposkihanhi ja 14 merihanhea. Ohitse lensi vanha selkälokki ja lounaaseen muutti kuuden yksilön naurulokkiparvi. Saaressa lymyili kaksi käenpiikaa ja urpiainen sekä laulavina punavarpunen ja tiltaltti. 

Kyhmyjoutsenella oli vain yksi poikanen.

Merilokki tähystää rantavajan katolla.

Rahtialuksia näkyi yllättävän paljon aamuvarhaisella. Kasvien väriloistoa voi ihailla kedoilla ja niityillä. Ritariluteet ovat käärmeenpistoyrtin kimpussa. Verikurjenpolvi kukkii varsin näyttävästi. Ruoholaukka pilkistää esiin kallionhalkeamista. Kun aurinko paistaa, on kuumaa. Onneksi pieni tuulenvire vilvoitti olotilaa. Päätin lähteä tänään pois m/s Aspöllä, mikä osoittautui muutenkin oikeaksi ratkaisuksi, sillä Turun Topinojan jäteasemalla havaittiin illansuussa harvinainen ja komea arokotka. Laji on ennenkin vieraillut alueella.


Käärmeenpistoyrtti on ritariluden mieleen.

Verikurjenpolvi kukoistaa saaren karuilla kedoilla.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Keskikesän kukkasia ja käen kukuntaa

Keskikesällä on lämmintä ja valoisaa. Tänään aamu aukeni tyynessä säässä, auringon valo kimalteli meren pinnassa, peippo lauloi reippaasti korkealta puun oksalta ja konserttia täydensi vastarannalla kukkuva käki, joka ei lopettanut kuin vasta kahdeksan maissa. Harmaapäätikka ja uuttukyyhky soidinteli rantalepikossa. Kyyhkyt vierailevat mielellään hernepelloilla korjaten poimittua loppusatoa. Pönttöpesijöitä on jo melko vähän, joitakin pikkuvarpusia, tali- ja sinitiaisia sekä myöhäisiä kirjosieppoja ja tuulihaukkoja pesii vielä. Varikset ja korpit kyttäävät ainokaisia rantasipin poikasia. Suvessa kirmaileva ja kirkuva tervapääskyparvi luo tunnelmaa. Raisionlahdella oli hetken aikaa vaihteeksi bongattavaakin, kun TLY:n alueella harvinainen ruostesorsa laskeutui lintutornin eteen.

Mäkitervakot värittävät tienvarsiniittyjä.

Kesämaitiaiset viihtyvät nurmikkokaistaleella.

Aamulla ajelin hiljaista rantatietä, jota pitkin loikki jänis edellä. Pupu ei tieltä poikennut puolen kilometrin matkalta minnekään. Mutkan tullessa jänis vaihtoi aina puolta ja oikaisi sisäkurvin puolelle lyhentääkseen matkaa. Järkevää käyttäytymistä. Peurat ja kauriit loikoilevat joenrantojen heinäpelloilla, mutta huomaavat kyllä lähestyvän tulijan jo varsin kaukaa. Parilta taholta olen kuullut Salon-Kemiönsaaren alueella liikkuvan villisikoja. Ne rantautuvat ja lisääntyvät hyvää vauhtia meillä. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten asiaan suhtaudutaan ja millaisia vaikutuksia ja muutoksia runsastuva kanta saa aikaan luonnossamme. Puutarhamaan kääntäjiä ja jyrsijöitä on siis tulossa, mutta ei ihan toivotulla tavalla. Myyräkanta on puolestaan heikko, lehtopöllönpoikasia varttui vain kymmenkunta ja nekin olivat lentopoikasvaiheessa nälissään, selviytyjiä ei tainnut olla montakaan. 


Neidonkieli kukkii valoisilla hiekkapientareilla. 

Niityillä kukoistavat päivänkakkarat, niittynätkelmät, hiirenvirnat, apilat ja kesämaitiaiset. Hiekkaisia tienvarsia kaunistaa sininen kukkija neidonkieli, jota tapaa etenkin Kemiönsaarella. Mäkitervakkojen kukinta on jo loppusuoralla, kun taas ahdekaunokit ovat vasta aloittelemassa nuppuvaiheessa. Mustikat ovat saaneet jo hieman väriä. Kukkaniityillä lepattelee päiväperhosia läpi kesän. Määrät ovat olleet tänä vuonna kuitenkin niukkoja. Lämpimät yöt houkuttelevat yöperhosia liikkeelle. Tuoreita nokkosperhosia lentelee latojen liepeillä. Perhostoukkia ja lantakuoriaisia ryömii vastaan karikepolulla. Neidonkorennot parveilevat jokien ulpukkakasvustojen yllä. Väriä ja elämää kuhisee. Siilikkäitä, yökkösiä ja kiitäjiä tulee nyt valolle, syötit vetävät huonommin alkukesän rynnistyksen jälkeen, toivottavasti vain väliaikaisesti. Saariston heinäniityillä kannattaa varoa punkkeja. 


Leikkuulta säästetty nurmikko voi näyttää tältä.

Valkoinen värimuunnos harakankellosta.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Linnunpoikaset varttuvat lentokykyisiksi

Juhannusviikolla metsistä ja pihapiireistä on alkanut kuulua tiaspoikasten tiititystä. Sini- ja talitiaispoikueet ovat lähteneet pöntöistä ja kerjäävät ruokaa emoiltaan. Kylmästä keväästä johtuen lintujen pesinnän ajoituksessa on ollut suurta hajontaa, samanaikaisesti tietyllä lajilla samalla alueella on ollut sekä munia että lähes lentokykyisiä poikasia. Poikueet varttuivat tänä vuonna yli viikon tai lähes kaksi viikkoa myöhemmin kuin edellisinä vuosina. Pohjoisessa pesinnät taitavat epäonnistua miltei kokonaan tai myöhästyvät reippaasti. Ainakin etelässä kasvit rehottavat ja kukkivat, hyönteisiä on saatavilla ja lämpötila pysyttelee parinkymmenen asteen tietämillä. Petolinnuista tuulihaukkojen pesinnät ovat myös myöhässä. Keskimääräinen poikasluku näyttää olevan neljä. Saalisvalikoima on koostunut pikkulinnuista, kahlaajista ja myyristä. Eräässä hiirihaukan pesässä saaliiksi oli tuotu rotta. Lokeilla, tiiroilla ja vesilinnuilla on nyt myös poikasia, mikä kannattaa huomioida luodoille ja saarille veneellä rantautuessaan. Oleskelu saa aikaan sekasortoa ja poikasten joutumista erilleen emoista. Tiirat kirkuvat ja hyökkäävät aggressiivisesti tunkeilijaa kohti.


Hiirihaukan poikanen siivet levällään. Saaliiksi on tuotu rotta.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kesätunnelmia Vänöstä

Kemiönsaaren Vänössä retkeillään vähän. Saari jää Bengtskärin ja Örön varjoon suotta. Vaikka Vänöllä ei ole samanlaista sotahistoriaa ja yleisömenestystä kuin em. saarilla, on alue käymisen arvoinen. Luonnonhoito näkyy maisemakuvassa. Lampaat laiduntavat hakamaita, rehevät katajat hallitsevat kallioketoja, kukkaniityt kukoistavat kylän aukioilla ja kotkansiipien peittämät leppälehdot muodostavat kuin sademetsän matkalla kappelille. Hiekkarannoilla kasvaa ajuruohoja. Saaren tyyppilintu on ehdottomasti kirjokerttu, harvinainen saaristoasukas, joka pitää puoliavoimista hakamaista. Ei kestä kauaakaan, kun kuulee kirjokertun laulua tai rätinää pensaikosta. Satakieli säestää taustalla. Niityllä ruisrääkkä on äänessä päivälläkin. Kurkipari sanoo vastalauseensa, kun paimenkoirat tulevat lammaskatraan kanssa liian lähelle niitä. Puna-ailakit, keto-orvokit, niittyleinikit ja päivänkakkarat värittävät ruohokasvillisuutta. Vastikään Suomen kansallisperhoseksi valittu paatsamasinisiipi lentää metsäpolkujen varsilla ja laskeutuu maahan kosteaan multaan. Jokunen amiraali lentää ohitse. Yhteysalus Stellalla pääsee Kasnäsista Vänöhön ja takaisin saman päivän aikana. Toki voi majoittua ja nauttia saaresta pidemmän aikaa. Vuokramökkejä voi tiedustella Suomen Saaristovarauksen kautta. Saunan voi myös tilata itselleen. Juhannuksesta Vänön satamassa toimii jälleen kahvila-kauppa. Vanhan kalastajakylän rippeitä voi vielä aistia saareen tullessaan.


Keto-orvokit kukkivat pieninä ryppäinä. 

Puoliavoimet hakamaat ovat kirjokertun mieleen. 

Saaressa kulkee luontopolku vaihtelevassa maastossa.

Päivänkakkara ihastuttaa väreillään.









torstai 1. kesäkuuta 2017

Ympäri Lounais-Suomea ja ulkosaaristoa

Keltajalkavikloa ja nokitaskua lukuun ottamatta toukokuun loppu ei tuonut mitään muita kovan luokan lintuharvinaisuuksia. Pari päivää nokitaskuhavainnosta kävimme Hämeessä tutustumassa Valkeakosken Saarioisjärvellä Jutikkalan kartanon kupeessa. Hyvällä lintujärvellä kuulee aina kaulushaikaran ja käen. Päiväperhoslajisto oli monipuolinen, pari auroraperhosta ja ainakin 10 karttaperhosta mainitakseni sekä kevään ensimmäinen sudenkorento lenteli polulla. Seuraavana päivänä oli vuorossa Utön käynti numero 280. Sen antia oli 2kv arosuohaukka, joka illan aikana lähti pian muutolle, mutta oli kuitenkin hyvin määritettävissä itäniityllä. Samalla reissulla sai ihailla ilta-auringossa naapurisaaren kallioilla istuskelevaa huuhkajaa. Jonkin verran oli saapunut lisää hyönteissyöjälintuja määrien ollessa kuitenkin varsin pieniä. Kuikkamuutto ylsi yli viidensadan yhden aamun aikana. Saaresta löytyi mm. mustaleppälintu ja pikkusieppo. 

Auroraperhosia näkee erityisesti voikukkaa kasvavilla niityillä.

Karttaperhonen on tietyillä paikoilla jopa yleisin päiväperhoslaji.

Helatorstaina oli lämmin aurinkoinen päivä. Useassa paikassa Perniössä näkyi karttaperhosia, Kemiönsaaressa puolestaan kukkui käki ja kaksi lehtopöllön poikasta sai renkaat jalkaansa. Tänä vuonna lehtopöllön poikasia tuli maailmalle akselilta Salo-Kemiönsaari viimevuotista vähemmän, vain 11 rengastusikäistä untuvikkoa. Kemiön valorysässä kevätlajisto oli osin vaihtumassa kesän yöperhosfaunaan, lähinnä mittareita. Isoja turilaita oli kuoriutunut tavallisen monta. Halikonlahdella näkyi myös puolisen tusinaa karttaperhosia ja päivälläkin kuului ruisrääkkä ex-sokeritehtaan altailta. 


Lehtopöllön poikasia tuli tänä vuonna vähän.

Piilokuvassa tylli hautoo pesässään kivenlohkareen suojassa.

Maanantaina 29.5. oli vuorossa Utö. Toukokuun viimeisille päiville oli luvattu parempia rarikelejä, tosin vain alkuviikolle. Vainu ei pettänyt tällä kertaa. Tristis-tiltaltti lauleskeli koko jakson ajan kappelin ja Kattrumpanin ympäristössä, itärannassa puolestaan levähti parvi jänkäsirriäisiä. Tiistaina 30.5. porukka löysi pikkusieppoja, idänuunilinnun ja kirjokerttuja sekä turkinkyyhkyn, vm. oleilee koulun pihassa. Ennen klo 5 aamulla Japi ja kumppanit havaitsivat eteläkärjen tiirakolonian yllä saalistelevan vanhan niittysuohaukkanaaraan, järjestyksessään 8.havainto Utöstä. Lintu viihtyi saaressa yhdeksän tuntia, ennen kuin lähti muutolle Jurmon suuntaan. Tässä välissä raumalainenkin löysi muuttavasta kuikkaparvesta pari komeaa juhlapukuista jääkuikkaa. Taisi pinnoja ropista molemmista. Niinpä Mikko tarjosi Hannan horisontissa koko porukalle iltapäiväkaffet raparperipiiraalla kermavaahdon kera. Kiitos. Näitä saisi tulla useamminkin. Klo 15 maissa alkoi sataa vettä, mikä jatkui seuraavaan aamuun asti. Viimeisenä päivänä lintutarjonta jäi vaatimattomaksi. Käki, turkinkyyhky, kymmenen jänkäsirriäistä, kolme nuolihaukkaa ym. Pientä kuikka- ja tervapääskymuuttoa. Laulava tristis-tiltaltti oli aiemmin ilmoitetulla paikalla. 

Ulkosaariston aikainen aamutaivas voi olla värikäs.

Suosirrit levähtävät Utön itäniityn rannassa.

Perinteiset Utön kottaraisrengastukset saivat taas jatkoa. Rengastin saaresta helpommista puista kaikkiaan 54 poikasta. Tiedon mukaan renkaallisia aikuisia näkyy keväällä koulun piharuokinnalla. Mitä ilmeisemmin osa linnuista on kotiseutu-uskollisia ja jäävät pesimään synnyinseuduilleen. Kevät on noin viikon myöhässä eli poikaset lähtevät ulos pöntöistään vasta helluntaipäivän jälkeen. Yhdellä kottaraisparilla oli kuusi munaa kuoriutumatta. Haahkanaaraat keräsivät poikueita yhteen, yllättäen merikotkia saalisteli alueella vain muutamia. Harmaa- ja merilokit tuntuvat olevan pahimpia kahlaajien ja sorsalintujen poikasten metsästäjiä. Sää muuttui varsin koleaksi ja tuuliseksi. Projektit hoidettuani lähdin takaisin mantereelle. Kesäkuun aamu alkoi ajankohtaan nähden hyvin kylmänä, Keski- ja Pohjois-Suomessa oli satanut luntakin. Maisema on ehtinyt lehdittyä hyvää vauhtia. Aika erikoinen kesä tulossa. Ensi viikolla alkaa tiaisten ja pikkuvarpusten pönttörengastukset. 


lauantai 20. toukokuuta 2017

Nokitaskubongaus Utöhön

Perjantaiaamun lämpötilat alkoivat lähestyä hellelukemia. Käki kukkui etäällä pellon laidalla ja kuuntelin keskittyneesti metallinpaljastimeni ääniä. Eipä aikaakaan kun kännykkääni tuli piippiviesti. Viime aikojen rarihavainnot olivat olleet jo sitä luokkaa, että oli syytä katsoa heti viestin sisältö. Laite syrjään, hanska pois kädestä ja puhelin esille. Nokitasku Parainen Utö. Etsinnät loppuivat siihen. Pienen sekavan ajattelutuokion jälkeen soitin ensimmäiseksi venekuskille. Herralle sopi ajo, varaus muutaman tunnin päähän ja sen jälkeen tuttua porukkaa kyselemään. Osa soitti myös minulle, koska tiesi jostakin syystä minun lähtevän aina Utöhön, kun on kovat piipussa. Täytyi itsekin lähteä jalkapatikkaan autolle tavarat mukanani ja ajella kotiin päin Saloon. Puhelin soi taukoamatta, 12 venepaikkaa täyttyivät nopeasti. Lopulta pääsin auton rattiin riittävällä ajalla Nauvon Pärnäisiin.


Utölle uusi laji, nokitasku. Kuva: Jari Nummelin.

Pääkaupungin seudulta tultiin nopeasti motaria pitkin. Bongariveneemme lähti matkaan klo 13.09. Nokitaskusta oli tullut päivityksiä pitkin päivää, joten reissuun lähdettiin luottavaisin mielin. Suomen toinen havainto aasialaisesta lajista hätkähdytti totaalisesti. Edellispäivänä saaristossa oli ollut sankka sumu, joka oli varmasti vaikuttanut linnun kompassisuuntaan. Nokitasku oli tuhansien kilometrien päässä kotiseudultaan. Levähdyspaikaksi noenmusta tasku oli valinnut Utön saaren. Ei huono ajatus. Veneemme eteni rivakasti ruokkien ohilennon saattelemana ja rantauduimme Utön puulaiturille klo 14.42 ensimmäisenä joukkona. Tenovuon Jorma oli vastassa leppoisissa tunnelmissa. Marssimme oitis hautausmaan reunalle ja lintu oli hoidettu jo ennen klo 15. Hillittyä riemua saaren ja TLY:n pinnasta, toukokuun pinnasta ja joillekin myös päivänpinnasta. Markku Santamaalla olikin kovimmat kortit käsissä, kun herra sai sekä eliksen että WP-pinnan. Jokaiselle jotakin. 


Nokitaskun bongaustilanne Utön hautausmaan reunalla.

Hautausmaan takainen lammashaka suosi taskulajeja. Matalakasvuinen, avoin osaksi kivikkoinen ja vähäpuustoinen lämmin niitty veti puoleensa hyönteisiä, joita kivi- ja pensastaskut saalistelivat aidan tolpilla. Sinirinnat pomppivat mieluusti taskujen seurassa. Päätähtenä oli harvinainen nokitasku. Ainoastaan vatsapuoli, ala- ja yläperä sekä siipilaikut olivat valkoiset. Ruskeat siipi- ja pyrstösulat viittasivat iältään 2-kv yksilöön. Lintu viihtyi pienellä alueella aitauksessa iltaan saakka. Porukat saivat hyviä kuvia luottavaisesta linnusta. Lyhytvarvaskiuru oli häipynyt omille teilleen oltuaan saaressa koko alkuviikon. Myöhemmät venekunnat saivat ihailla aamulla löytynyttä rusorintakerttua samoilta kulmilta. Kävimme nokitaskun pinnakahveilla Hannan horisontissa. Portaikossa mainostettiin kyltein oikein erikseen kyseistä tapahtumaa. Palvelu pelasi. Veneemme lähti Utöstä takaisin klo 17. Pärnäisissä samaan veneeseen odotti jo kolmas bongausryhmä. 


Hannan horisontti palveli nokitaskubongareita Utössä.

Tätä kirjoittaessani nokitasku on toista päivää lauantai-iltaan asti vieläkin paikalla. Kaikki, jotka ovat Utön majakkasaareen lähteneet, ovat linnun hoitaneet. Hieno elämys. Edellinen havainto oli Kristiinankaupungin Domarkobbanilta 9.lokakuuta 2010. Yllättävän paljon aikaa siitäkin on vierähtänyt. Silloin olin vuorostaan Utöstä tulossa aikaisin aamulla, mutta ehdin kuitenkin illaksi länsirannikon saareen hoitamaan elämänpinnan. Venekuljetusta tarvittiin ensimmäisessäkin bongauksessa. Kiitän kaikkia retkiseuralaisia, löytäjiä sekä bongariveljiä ja -sisaria, Putelle erityiskiitokset nokitaskukuvan saamisesta käyttööni.       

perjantai 12. toukokuuta 2017

Historiallisella matkalla Skotlannissa

Skotlannin matkaa oli valmisteltu jo vuosia. Tähän visiittiin sisältyi sotahistoriaa, keskiaikaisia linnoja, kuninkaallisia puutarhoja, suurkaupunkeja ja junamatkoja halki Skotlannin. Lähtöön päästiin maanantaiaamuna 8.toukokuuta Finnairin koneella Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti skottien pääkaupunkia Edinburghia suoralla lennolla, mikä kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Sää oli viileän tuulinen, kuitenkin osaksi aurinkoinen ja lämpötila nousi lopulta +10...+15 asteen vaiheille. Kevät oli paljon pidemmällä kuin Suomessa, alppiruusut, hevoskastanjat, pihlajat ja syreenit kukkivat täysillä. Hyödyimme kaksi tuntia lentäessämme länteen päin. Ennen iltapäivän hotelliin tuloa pääsimme tutustumaan Edinburghin keskustaan. Sininen lentokenttäbussi Airlink 100 vei meidät Waverleyn Bridgelle aivan aseman viereen. Liput voi ostaa etukäteen jo Suomesta internetissä.


Royal Botanic Garden Edinburgh on hieno paikka.

Pieni vesiputous kivikkokasveineen.

Valkoisen puistoalppiruusun tuoksun lumossa.

Idyllinen lampare puiston keskellä.

Valitsimme ensimmäiseksi kohteeksi kuninkaallisen puiston, Royal Botanic Garden Edinburgh, mikä on yksi maailman suurimmista kasvitieteellisistä puutarhoista. Se perustettiin v. 1670 ja käsittää noin 70 eekkeriä. Silmä lepäsi vaikuttavissa maisemissa, pieniä kalliopolkuja, lampareita, puroja, kaarisiltoja, muotoistutuksia, suuria havu- ja lehtipuita sekä värikkäitä pensaita ja perennoja, joita ei luonnollisesti Suomessa tapaa. Näillä leveysasteilla (Kööpenhaminan tasolla) ne kasvoivat ja kukkivat. Skotlannin kansalliskukka on ohdake (thistle). Muutama tunti vierähtää kävellessä ja kuvatessa. Tapasimme lomamatkalla olleen kanadalaispariskunnan, joka oli kotoisin Vancouverista. Molemmat olimme pysähtyneet punapuun tyvelle. Kyltissä komeili USA:n kuuluisuus 1800-luvulla syntynyt John Muir, samaa skottisukua, joka on vaikuttanut suuresti merkittävien puistojen ja laajojen luonnonsuojelualueiden perustamiseen Amerikan mantereella. Hän tapasi v. 1903 presidentti Theodore Rooseveltin Yosemiten kansallispuistossa. John Muir on ainoa skotti, joka on kelpuutettu USA:n postimerkkeihin. Jatkoimme kiertelyä puistossa ja siirryimme jalan maili takaisin keskustaan.


John Muir näkyy kuninkaallisessa puistossakin.

Edinburghin linna sijaitsee korkealla mäellä.

Princess Street Gardens, Edinburgh.


Edinburghin keskiaikainen linna on yleisömagneetti.

Korkean mäen päällä näkyi vaikuttavin maamerkki, Edinburghin linna, jonka vanhimman osan rakennutti David I äitinsä muistoksi 1100-luvulla. Maksullisessa linnassa säilytetään mm. Skotlannin kruununkalleuksia ja massiivista Mons Meg piiritystykkiä mainitakseni. Toki sieltä löytyy ritarisali ja kuninkaallinen palatsi. Linnan edustan itäpuolella Castlehillin varrella sijaitsee monipuolinen matkamuistomyymälä useassa kerroksessa. Värilliset aidot lampaanvillaiset huivit ja liinat olivat kysyttyä tavaraa. Ne maksoivat noin muutaman kympin. Skotlannissa käytetään rinnan Skotlannin ja Englannin puntia. Euron kurssi oli kääntynyt laskuun meidän tappioksemme. Paikasta löytyi skottiklaanien tuotteita, avaimenperiä, solmioita, vaakunoita, mukeja, tuoppien alusia ja koruja. Pienen haeskelun jälkeen käteeni tarttui esi-isieni Muir suvun tunnusmerkkejä, heritage of Scotland. Matkapuhelimen navigointia apuna käyttäen hotellin Booking.com sijainti ja tiedot löytyivät kätevästi. Skotlannin hotellit ovat melko kalliita, kuten yleensäkin Englannissa noin satasen luokkaa vuorokaudelta sisältäen yleensä englantilaisen aamiaisen. Sähkölaitteisiin tarvitaan kolmihaarainen adapteri, jonka saa citystä ostettua muutamalla punnalla. Ensimmäinen hotellimme oli Mercure Edinburgh Haymarket keskustan länsipuolella.


Skottiveteraani kadun varrella.

Edinburghin uusinta raitiovaunukalustoa.

Kulta-, hopea- ja kupariaiheisia korvakoruja ja rintaneuloja.

Huuhkaja bongattiin kädestä linnan läheltä.

Tiistaina 9.toukokuuta koitti taas uusi seikkailupäivä. Hyvin nukutun yön ja runsaan aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli reilun tunnin junamatka länteen Edinburghista Skotlannin suurimpaan kaupunkiin. Glasgow oli selvästi nykyaikaisempi suurkaupunki Edinburghiin verrattuna. Jatkoimme välittömästi toisilla Scotrailin junalipuilla nyt etelän suuntaan puolen tunnin matka määränpäänä Kilmaurs. Pikkukaupungin huumorintajuiset työmiehet soittivat meille taksin, jolla pääsimme noin 5 mailin päässä sijaitsevaan Muirin keskiaikaiseen linnaan. Rowallan Castle Estate oli hieno paikka, omistaja Mr. Campbell sen sijaan ei kovinkaan vieraskorea. Kehui käsiään levitelleen omistavansa koko paikan ja sanoi, ettemme voi jäädä tähän, koska olimme tulleet vahingossa hänen yksityispihaansa. Sanoin olevani Suomesta ja kuuluvani Muir sukuun. Kyseisen Campbellin herran sukuhaara yhtyy Muirin päähaaraan vasta 1500-luvulla eikä hänen ruosteinen vihreä jeeppinsäkään ollut parhaimmassa terässä, joten ei siinä niin paljon olisi kannattanut mahtailla. Lähdimme kävelemään pienen matkaa takaisin Muirin vanhaa linnaa kohti isännän puheista välittämättä. Monet skottiparit ovat pitäneet häitänsä Rowallanin linnan upeissa puitteissa. Vanha linna oli nyt harmittavasti remontissa, toisaalta oli siinä etunsakin. Työmiehet pitivät taukoa kivilinnan ulkoportaikossa. Esitin asiani ja pääsin katsomaan linnan huoneita ja käytäviä sisältä alkuperäisessä raakaversiossaan. Olipa erikoinen tunne tallustella samoja askelmia kuin Muirin ritarit keskiajalla. Restauroinnin jälkeen vuodesta 2019 alkaen linnaa vuokrataan yksinomaan VIP-asiakkaille ja golfosakkaille.


Muir suvun kotipaikka Rowallan Castle, Kilmaurs.

Remontin alla oleva kivilinna sisältä.

Kaarisilta ja puro Rowallan Castlen ympäristössä.

Linnan keskiaikaista kivimuuria.



Muir on tunnettu skottisuku monine nimimuunnoksineen. Suvun alkuperä saattaa juontaa juurensa 500-luvulla Pohjois-Irlannista herrasta nimeltä Fergus Mor mac Eirc Argyllin alueelta. Toisaalta nykyään kiistellään siitä, ovatko velhot kelttishamaanit asuttaneet silloin Skotlannin ylämaata. Muir on kuitenkin näytellyt merkittävää ja suurta roolia Englannin kuningasperheissä aikojen kuluessa. Itse Rowallan Castle siirtyi Muirin sukuun 1200-luvulla. Vuonna 1263 käytiin pieni Largsin taistelu Skotlannin länsirannikolla, jossa vastakkain olivat Skotlannin ja Norjan kuninkaiden sotajoukot. Skotit teurastivat myrskyisään mereen joutuneet Haakonin sotavoimat Gilchrist Muirin johdolla. Urhoollisesta urotyöstään Skotlannin kuningas Alexander III löi Gilchristin ritariksi ja luovutti hänelle Rowallanista maa-alueita. Sir Gilchrist Muir rakennutti 1200-luvun lopulla komean kivilinnan, josta tuli Rowallan Castle. Siitä lähtien Muir suku on hallinnut aluetta vuosisatoja. 1500-luvun lopulla skottilainen ratsuosasto tuli Ruotsin armeijan palvelukseen ja vaelsi Suomeen. Everstiluutnantti Hans Muir osallistui 30-vuotiseen sotaan 1600-luvulla. Yksi Muirin suvun jälkipolvista vakiinnutti paikkansa Paraisten Vannaisten säterissä 1600- ja 1700-luvulla. Tästä sukuhaarasta yksi tytär liittyi Tujulinin sotilassukuun ja sen myöhemmät polvet Salon seudulle Uskelaan ja Perniöön 1700- ja 1800-luvulla.

Muir suvun vaakuna ja tunnuslause.

Säkkipillimies kansallisasussaan.

The Scotsman -lehteä on julkaistu 200 vuotta.

Englannin ja Skotlannin liput bussien vasemmalla puolella.

Sukuhistorian yksityiskohdista ja käännöksistä selvittyäni jatkoimme Kilmaursista takaisin Glasgow`n keskustaan. Ydinkeskusta sijaitsee aivan Clyde joen pohjoispuolella. Etsimme käsiimme hotellimme Ibis Styles, joka sijaitsi hyvällä paikalla lähellä kaikkea. Cityn itäpuolella sijaitsivat kaupungin vanhimmat ja merkittävimmät rakennukset. Vanhin rakennus vuodelta 1471 on Provand`s Lordship, sen lähellä Glasgow Cathedral, ainoa jäljelle jäänyt keskiaikainen rakennus, jossa myytiin Outlander -sarjan tuotteita kirkon hyväksi. Ohimennen bongattiin David Livingstonen (1813-1873) patsas kulkiessamme viktoriaaniselle hautausmaalle. Glasgow Necropolis perustettiin v. 1832, sisältäen yli 50 000 vainajaa, vain osalla haudatuista on muistomerkkejä tai hautaristejä pystyssä.

David Livingstonen patsas Glasgow´ssa.

Glasgow Cathedralin holvikaaret.

Viktoriaaninen hautausmaa Glasgow Necropolis.

Kyyhkyläiset Glasgow`n keskustassa.

Keskiviikkona 10.toukokuuta tuhti aamiainen takana siirryimme junalla takaisin Edinburghiin. Aamupäivä käytettiin jälleen Old Townin linnan maisemiin ja shoppailuun, minkä jälkeen otimme kohteeksemme itäpään Caltonin kukkulan. Mäeltä oli kerrassaan avarat näkymät kaupungin ylle ja läheisiin vuoristoihin. Calton Hillin päällä sijaitsi mm. Nelsonin ja Kansallismonumentti. Puistomaiset ulkoilualueet Regent Gardens ja Royal Terrace Gardens vetivät kansaa. Mustapääkerttu, mustarastas, punarinta ja peukaloinen lauloivat aktiivisesti liikenteen hälinässä. Kolmas hotellimme sijaitsi aivan toisessa päässä lännessä joen varrella. Britannia Edinburghin jokimiljöö oli kaunis, mutta itse hotelli vaikeassa paikassa alamäen mutkassa vailla parkkipaikkoja. Tavaroita pakattiin, levättiin ja mietittiin lähtöpäivää. Tässä paikassa aamiainen ei sisältynyt hintaan.


Goarse eli piikkiherne kukkii mäillä ja nummilla.

Calton Hillin kukkulaa Edinburghissa.

Muratit peittävät joen rantatörmiä.


Puistoista löytyy monenlaista sinistä kukkaa.

Torstaina 11.toukokuuta koitti lähtö. Aamuruuhkassa lentokenttäbussimme lähti Waverleyn pysäkiltä, toki olisimme päässeet kyytiin myös lähempää Haymarketin asemalta. Matka kesti runsaat puoli tuntia. Edinburghin lentokentällä teimme lähtöselvitykset, katsoimme nopeasti tax free myymälät ja etsimme lähtöportin. Aikaa jäikin, sillä Finnairin kone oli vartin myöhässä. Täysi koneellinen laskeutui klo 15 maissa Helsinkiin, sää mitä surkein +2 astetta ja lumikuuro. Saloon tultiin illaksi. Kaikkiaan antoisa kulttuurihistoriallinen retki Keski-Euroopan keväässä. Skotit muuten arvostivat suomalaisia, liekö historiassa juuri perimä, sillä skotit polveutuvat osin viikingeistä samoin kuin mekin ja toiseksi skottisoturit ja hakkapeliittajoukot taistelivat samalla puolella Ruotsin armeijassa.