perjantai 15. syyskuuta 2017

Vänön kuvia syyskuulta

Sään seljettyä puolenpäivän jälkeen Kemiönsaarella lipui kurkiparvia, jotka lähtivät pohjoisen kylmiä öitä pakoon. Vänössä niitä ei kuitenkaan vielä näkynyt. Katajikossa hyöri vähäisiä määriä pajulintuja, leppälintuja, metsäkirvisiä ja mustarastaita. Tiaisia ja hippiäisiä oli ilmaantunut myös saareen. Holman saareen lennähti palokärki. Vänössä teeret ovat ottaneet tavaksi istahtaa langoille ympäristöä tarkkailemaan. Vaikka Vänössä on paljon punkkeja, erityistä päänvaivaa aiheuttivat kuitenkin hirvikärpäset, joita on tullut saareen sinne uivien hirvien mukana. Perhosmaailma on jo olennaisesti hiljentynyt. Etupäässä syksyn yökkösiä vierailee syöteillä ja valolla. Muuttoamiraaleja näkyi rysissä viime kertaa huomattavasti enemmän. Kankeita kimalaisia pörräili kannusruohon keltaisilla kukilla.


Vänön katajikot ja kedot ovat hiljentyneet.

Kimalainen kannusruohon kukalla.

Metsäkirviset ovat muuttomatkalla.



maanantai 4. syyskuuta 2017

Ulkosaariston alkusyksyä

Syyskuun alku on vielä leppoisaa aikaa ulkosaaristossa. Kemiönsaaren Vänössä aurinkoisina päivinä hyönteisiä on yhä paljon liikkeellä. Syyskorennot leijailevat matalalla maankamaran yllä. Heinäsirkkoja hypähtelee kedoilla ja kyläteillä jalkojen juuressa vähän väliä, lehto- ja pensashepokatit lentävät useita metrejä ja maastoutuvat käsittämättömän hyvin samanväriseen ympäristöön. Päiväperhosista isot kaaliperhoset pysähtyvät mielellään ruokailemaan keltaisten syysmaitiaisten kukille. Pikkukultasiivet nauttivat auringon lämmöstä hietikolla, kangassinisiivet ja keltaniittyperhoset nousivat katajien oksille. Rannikon ja saariston tyyppilaji hietaheinäperhonen on juuri lopettanut lentonsa. Kalliokanervikossa on sen sijaan vilkasta elämää, sillä muuttomatkalla olevat amiraalit suuntaavat lentonsa etelään kauniina ja lämpiminä päivinä. Yöperhosista erilaiset morsiusyökköslajit sekä punaiset ja siniset ritariyökköset etsiytyvät syöttinesteiden tankkauspisteille. 

Muuttavia amiraaleja näkee nyt saaristossa.

Vihreä lehtohepokatti on varsin kookas hyönteinen.

Pikkukultasiipi on hietikoiden ja kyläteiden kaunistus.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Huuhkaja kuolleena moottoritiellä

Salon WhatsApp -ryhmään tuli tieto, että Muurlan Hepomäessä moottoritietunnelin länsipuolella on huuhkajan raato. Määritys oli oikea. Ilmeisesti huuhkaja oli jäänyt auton alle yöllä matalalennossa saalistaessaan viheriöllä ruokailevia rusakoita. Kävin hakemassa raadon pois vilkkaan liikenteen keskeltä keltainen huomioasu päällä. Linnusta oli pää syöty pois. Pieni epäilykseni vahvistui todeksi, sillä linnulla oli rengas jalassa, EH-13032. Otin muutamia kuvia siivistä. Eläinmuseolta tulee aikanaan tietoa linnun alkuperästä, poikasenahan se on varmasti rengastettu lähiseudulla. Huuhkajia jää auton alle ja varsinkin moottoritiellä turhan usein, mikä on erittäin valitettavaa. Huuhkaja on rotevasta koosta johtuen hidas väistämään kovaa porhaltavia rekkoja, joiden kirkas valaistus lisäksi sokaisee linnun silmiä. Kanta on taantunut tuntuvasti takavuosista kaatopaikkojen sulkeuduttua. 


Kuollut huuhkaja löytyi moottoritien pientareelta Muurlasta.

Huuhkajalla oli metallirengas jalassa, EH-13032.
  

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Lämmin tuulahdus syksyn edetessä

Lounaasta valui lämmintä ilmaa viime yönä. Sadekuurot väistivät Salon seudun aika hyvin. Sieniä on kuitenkin noussut esiin, mm. kantarelleja pilkottaa karikkeesta pieninä ryhminä siellä täällä. Hirvikärpäset ovat metsässä retkeilijän riesana, toisaalta rannoilla pyörii myös tiheitä itikkaparvia, jotka ahdistavat erityisesti keltaiseen värisävyyn pukeutuneita kulkijoita. Elokuun lopun kylminä edeltävinä öinä yöperhosmäärät jäivät sangen olemattomiksi. Hyönteissyöjälinnuista valtaosa on jo kaikonnut etelän maille. Aurinkoisina päivinä petolintujen muutto taivaalla on ollut näkyvää ja runsasta. Etenkin tuuli- ja varpushaukkoja muuttaa paljon keskipäivän virtauksissa. Saariston kedoilla ja hietikoilla tapaa huomattavan paljon enemmän heinäsirkkoja ja hepokatteja kuin mantereella. Syksyn kosteus hiipii vääjäämättä, kesä on jo ohi, niin lyhyt ja kylmä kuin se tänä vuonna olikin. 


Kännykällä otettu tilannekuva huuhkajasta. 

Yhdelle päivälle voi sattua jotain mielenkiintoistakin. Halikon Puotilassa huuhkaja istuskeli erään navetan parimetrisen betonipilarin päällä. Lintu seurasi tarkkaan pellolla olevaa kävelijää, itse huomasin linnun vasta parinkymmenen metrin päästä, niin hyvin se sulautui ympäristöön ja taustaan. Edes varikset ja harakat eivät olleet huomanneet sitä. Niillä oli parempaakin tekemistä, sillä haaskalinnut repivät kuollutta pientä rusakkoa pellon laidalla. Halikonlahdella merihanhiparven sekaan on lyöttäytynyt tiibetinhanhi. Muuttohaukka vierailee säännöllisesti Viurilanlahden pohjukassa. Tervapääskyjä ei enää lentele keskikaupungilla. Kesän linnut ovat poissa. Käytyäni poimimassa pensasmustikoita Kemiönsaarella eräästä pensaasta lehahti verkkaisesti lentoon pikkuhäiveperhonen, jonka koiraan etusiivet välkehtivät sinisenä valon tulokulmasta riippuen. Torstaiksi on luvattu taasen vesisadetta koko päiväksi. Ihmekös tuo kun on iltatoripäivä. 


Pikkuhäiveperhonen Kemiönsaarella.


lauantai 19. elokuuta 2017

Perhosmaailmasta koottua

Elokuu on ollut yöperhosten kannalta otollinen. Ajoittain kostean lämpimät etelänpuoleiset virtaukset ovat pitäneet saaristossa ja rannikolla yölämpötilat tasaisen korkeina. Viikolla maalle ilmoitettiin uudeksi suurperhoslajiksi Pyhtäältä taarnavillakas, Laelia coenosa, joka on meidän lähialueilla jo säännöllisesti tavattava tulokaslaji. Keskieurooppalainen lehtimetsien tuhoaja, lehtinunna, on rantautumassa Suomeen. Perhosia on saatu valolta vaellusten yhteydessä. Suomen ensimmäinen todettiin jo n. 60 vuotta sitten. Ainakaan toistaiseksi omiin tutkimuspyydyksiin Kemiönsaarella en ole lajia onnistunut saamaan, tummamorsiusyökköstä kylläkin. Päiväperhosia on edelleen ollut hyvin nihkeästi. Tuoreita kaali-, neito- ja sitruunaperhosia on tosin lennossa. Pellon laitamilla ohdakkeiden kukilla käyvä ruostenopsasiipi voi löytyä tummien karttaperhosten kaverina. Suolla ja kanervikossa kangassinisiipiä tapaa verraten runsaasti. Äärimmäisen risakuntoinen amiraali Vänössä muutama päivä sitten oli mielenkiintoinen ajankohtaan nähden. Komean jättiläispuupistiäisen näky ilahdutti pitkästä aikaa ohilennollaan Kemiönsaaressa. 

Kangassinisiivet parittelevat juolukan lehdillä.

Ruostenopsasiipinaaras nokkosella.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Tulipäähippiäisbongausta Helsingissä

Tulipäähippiäinen on maassamme yleistyvä lajiharvinaisuus, jota havaitaan etenkin Helsingissä ja Kirkkonummella nykyään vuosittain. Tänä vuonna tulipäähippiäinen asettui pesimään Helsingin Pihlajasaareen tavallisen hippiäisen kanssa. Siitä syntyi risteymäpoikasia, joita tulipäähippiäiskoiras on näkyvästi ja kuuluvasti ruokkinut kalliomännikössä ravintolan puuvessoista n. 100 m kaakkoon. Lintu löytyi varsin nopeasti ja vaivattomasti vakiopaikaltaan. Pari poikasta kyyhötti paikallaan aamuauringon säteessä männyn latvan oksistossa. Koirasemo hyöri aktiivisesti lähipuissa ravintoa etsien. Heinä-elokuun kuukausibongareita 57.tulipäähippiäinen on porukkaa kiinnostanut. Pihlajasaareen kulkee Merisatamasta päivittäin klo 9.30 alkaen vesibussi, matka kestää 12 min ja edestakainen aikuisen lippu on hinnaltaan 7,50 €. Saaressa on tarjolla palveluita ravintolasta leiriytymiseen ja kalastukseen. Meille riitti tulipäähippiäinen ja valkoposkihanhien kansoittamat hiekkarannat ja nurmet. Ensimmäiset kanttarellitkin nähtiin. Saaria yhdistävällä sillalla nähtiin käki. Poistuimme saaresta varttia yli lähtevällä vesibussilla, ennen kuin ensimmäiset tummat sadepilvet alkoivat lähestyä.

Pihlajasaaren laivaterminaali.

Pihlajasaaren koristeellinen ravintola.

Tulipäähippiäinen puikkelehti usein näkyvillä mutta oksien peitossa.

Läntistä ja itäistä saarta yhdistävä silta.

Itäosassa voi kalastella ja leiriytyä.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Helteistä heinäkuuta

Helteinen kesä taisi lopultakin siunaantua Suomeen, ainakin vähäksi aikaa. Lintumaailmassa on varsin hiljaista, syysmuutto on kuitenkin koko ajan käynnissä. Lajeja poistuu vaivihkaa etelään. Rannikolla ja saaristossa on mielenkiintoista nähtävää. Päiväperhosia on näkynyt tavattoman vähän. Viime viikolla näin ensimmäisen Apatura-lajin eli häiveperhosen Paraisilla. Hiekkaisilla kedoilla ja ajuruohokentillä tapaa valkotäpläpaksupään. Hietikolla ja kalliotasanteilla hietaheinäperhoset kisailevat reviireillään. Niityillä on rutikuivaa, mutta silti tietyt kasvilajit menestyvät niillä. Kosteammilla rannoilla kukkii harvinainen merinätkelmä, sen voi bongata Ölmosin rantahietikoilta. Öiden lämmettyä yöperhosia on ilmaantunut suunnaton määrä. Pimeällä autojen valoissa pörrää runsaasti yökkösiä ja mittareita. Samoin erilaiset punaviiniseokset houkuttelevat myös päiväperhoslajistoa.


Hietaheinäperhonen käy myös kukilla.

Merinätkelmä on harvinainen merenrantakasvi. 

torstai 13. heinäkuuta 2017

Utön kesävierailu

Yhden yön mittainen kesävierailu Utön saareen heinäkuussa oli turistipaljoutta. Pärnäisissa oli hankala löytää autolla parkkipaikkaa ja m/s Eivor oli tupaten täynnä väkeä, tosin välisatamiin jäi porukkaa sitä mukaa pois. Keskiviikko on päivä, jolloin voi tehdä edestakaisen Utön risteilyn, saaren katsomiseen jää aikaa kaksi ja puoli tuntia, kahvila ja kauppa on auki silloin. Sain kirjahyllyyni Outin ja Jorman uusimman teoksen, jota voin lämpimästi suositella muillekin lukijoille. Aurinko alkoi paistaa merisumun jälkeen mukavasti saareen päästyäni. Lämmintä oli +18 astetta. Lyhyellä iltakierroksella en paljon ehtinyt lintuja havaita, toki voi mainita karikukon ja suosirrin, hernekertun, urpiaisen ja käen, jota haara- ja räystäspääskyt ajoivat kiivaasti joukolla takaa.  

Kylänäkymä Satamalahdelle.

Rahtialus Mastera laivaväylällä.

Torstaiaamu oli hyvin pilvinen ja viileä. Kun monta tuntia staijaili Luotsimäellä, alkoi vilukin tulla. Merellä liikkui sentään jonkin verran lintuja. Kahlaajien pienimuotoinen syysmuutto oli käynnissä. Lähinnä pikkukuoveja ja joitakin kuoveja ja vikloja. Ruokkeja viipotti itäänpäin kymmenkunta, sekä mustalintuja 13 itään ja 4 länteen. Pesimäluodoilla laskin 60 riskilää ja kaksi merikihua. Saunalahdessa ui yksinäinen valkoposkihanhi ja 14 merihanhea. Ohitse lensi vanha selkälokki ja lounaaseen muutti kuuden yksilön naurulokkiparvi. Saaressa lymyili kaksi käenpiikaa ja urpiainen sekä laulavina punavarpunen ja tiltaltti. 

Kyhmyjoutsenella oli vain yksi poikanen.

Merilokki tähystää rantavajan katolla.

Rahtialuksia näkyi yllättävän paljon aamuvarhaisella. Kasvien väriloistoa voi ihailla kedoilla ja niityillä. Ritariluteet ovat käärmeenpistoyrtin kimpussa. Verikurjenpolvi kukkii varsin näyttävästi. Ruoholaukka pilkistää esiin kallionhalkeamista. Kun aurinko paistaa, on kuumaa. Onneksi pieni tuulenvire vilvoitti olotilaa. Päätin lähteä tänään pois m/s Aspöllä, mikä osoittautui muutenkin oikeaksi ratkaisuksi, sillä Turun Topinojan jäteasemalla havaittiin illansuussa harvinainen ja komea arokotka. Laji on ennenkin vieraillut alueella.


Käärmeenpistoyrtti on ritariluden mieleen.

Verikurjenpolvi kukoistaa saaren karuilla kedoilla.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Keskikesän kukkasia ja käen kukuntaa

Keskikesällä on lämmintä ja valoisaa. Tänään aamu aukeni tyynessä säässä, auringon valo kimalteli meren pinnassa, peippo lauloi reippaasti korkealta puun oksalta ja konserttia täydensi vastarannalla kukkuva käki, joka ei lopettanut kuin vasta kahdeksan maissa. Harmaapäätikka ja uuttukyyhky soidinteli rantalepikossa. Kyyhkyt vierailevat mielellään hernepelloilla korjaten poimittua loppusatoa. Pönttöpesijöitä on jo melko vähän, joitakin pikkuvarpusia, tali- ja sinitiaisia sekä myöhäisiä kirjosieppoja ja tuulihaukkoja pesii vielä. Varikset ja korpit kyttäävät ainokaisia rantasipin poikasia. Suvessa kirmaileva ja kirkuva tervapääskyparvi luo tunnelmaa. Raisionlahdella oli hetken aikaa vaihteeksi bongattavaakin, kun TLY:n alueella harvinainen ruostesorsa laskeutui lintutornin eteen.

Mäkitervakot värittävät tienvarsiniittyjä.

Kesämaitiaiset viihtyvät nurmikkokaistaleella.

Aamulla ajelin hiljaista rantatietä, jota pitkin loikki jänis edellä. Pupu ei tieltä poikennut puolen kilometrin matkalta minnekään. Mutkan tullessa jänis vaihtoi aina puolta ja oikaisi sisäkurvin puolelle lyhentääkseen matkaa. Järkevää käyttäytymistä. Peurat ja kauriit loikoilevat joenrantojen heinäpelloilla, mutta huomaavat kyllä lähestyvän tulijan jo varsin kaukaa. Parilta taholta olen kuullut Salon-Kemiönsaaren alueella liikkuvan villisikoja. Ne rantautuvat ja lisääntyvät hyvää vauhtia meillä. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten asiaan suhtaudutaan ja millaisia vaikutuksia ja muutoksia runsastuva kanta saa aikaan luonnossamme. Puutarhamaan kääntäjiä ja jyrsijöitä on siis tulossa, mutta ei ihan toivotulla tavalla. Myyräkanta on puolestaan heikko, lehtopöllönpoikasia varttui vain kymmenkunta ja nekin olivat lentopoikasvaiheessa nälissään, selviytyjiä ei tainnut olla montakaan. 


Neidonkieli kukkii valoisilla hiekkapientareilla. 

Niityillä kukoistavat päivänkakkarat, niittynätkelmät, hiirenvirnat, apilat ja kesämaitiaiset. Hiekkaisia tienvarsia kaunistaa sininen kukkija neidonkieli, jota tapaa etenkin Kemiönsaarella. Mäkitervakkojen kukinta on jo loppusuoralla, kun taas ahdekaunokit ovat vasta aloittelemassa nuppuvaiheessa. Mustikat ovat saaneet jo hieman väriä. Kukkaniityillä lepattelee päiväperhosia läpi kesän. Määrät ovat olleet tänä vuonna kuitenkin niukkoja. Lämpimät yöt houkuttelevat yöperhosia liikkeelle. Tuoreita nokkosperhosia lentelee latojen liepeillä. Perhostoukkia ja lantakuoriaisia ryömii vastaan karikepolulla. Neidonkorennot parveilevat jokien ulpukkakasvustojen yllä. Väriä ja elämää kuhisee. Siilikkäitä, yökkösiä ja kiitäjiä tulee nyt valolle, syötit vetävät huonommin alkukesän rynnistyksen jälkeen, toivottavasti vain väliaikaisesti. Saariston heinäniityillä kannattaa varoa punkkeja. 


Leikkuulta säästetty nurmikko voi näyttää tältä.

Valkoinen värimuunnos harakankellosta.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Linnunpoikaset varttuvat lentokykyisiksi

Juhannusviikolla metsistä ja pihapiireistä on alkanut kuulua tiaspoikasten tiititystä. Sini- ja talitiaispoikueet ovat lähteneet pöntöistä ja kerjäävät ruokaa emoiltaan. Kylmästä keväästä johtuen lintujen pesinnän ajoituksessa on ollut suurta hajontaa, samanaikaisesti tietyllä lajilla samalla alueella on ollut sekä munia että lähes lentokykyisiä poikasia. Poikueet varttuivat tänä vuonna yli viikon tai lähes kaksi viikkoa myöhemmin kuin edellisinä vuosina. Pohjoisessa pesinnät taitavat epäonnistua miltei kokonaan tai myöhästyvät reippaasti. Ainakin etelässä kasvit rehottavat ja kukkivat, hyönteisiä on saatavilla ja lämpötila pysyttelee parinkymmenen asteen tietämillä. Petolinnuista tuulihaukkojen pesinnät ovat myös myöhässä. Keskimääräinen poikasluku näyttää olevan neljä. Saalisvalikoima on koostunut pikkulinnuista, kahlaajista ja myyristä. Eräässä hiirihaukan pesässä saaliiksi oli tuotu rotta. Lokeilla, tiiroilla ja vesilinnuilla on nyt myös poikasia, mikä kannattaa huomioida luodoille ja saarille veneellä rantautuessaan. Oleskelu saa aikaan sekasortoa ja poikasten joutumista erilleen emoista. Tiirat kirkuvat ja hyökkäävät aggressiivisesti tunkeilijaa kohti.


Hiirihaukan poikanen siivet levällään. Saaliiksi on tuotu rotta.