perjantai 9. helmikuuta 2018

Budapestin kevättalvea

Tiistaina 6.helmikuuta lähdettiin matkaan Unkarin Budapestiin ensimmäistä kertaa. TravelBirdin kautta varattu matkapaketti Norwegianin koneella Helsingistä käynnistyi aamupäivällä talvisessa pakkassäässä. Budapestin Ferenc Lisztin kansainväliselle lentokentälle saavuttiin klo 12 paikallista aikaa. Sininen lentokenttäbussi 100E keskustaan kulkee puolen tunnin välein. Kolmen vartin matka (lipun hinta 900 forinttia eli 3 euroa/hlö) johdatti meidät Pestin ydinkeskustaan pääkadun varrelle näköyhteyden päähän maailmanpyörästä. Tästä oli vielä pari kilometriä käveltävää Andrassykatua pitkin Six Inn Hotel Budapest hotelliimme. Se oli pieni, mutta viihtyisä, henkilökunta hyvin avulias ja ystävällinen, hintaan sisältyvä aamiainen varsin hyvä. Huoneistosta löytyi kaikki tarvittava, vaikka vähän ahdas olikin. Vaatimattomat näköalat ja pitkä etäisyys eivät meitä haitanneet. Infosta saimme ilmaisen kaupunkikartan, josta paljastui kaupungin laajuus. Tonavan länsipuolella kohoavat vanhan Budan korkeat kukkulat ja itäpuolella uusi Pest korkeine kirkkoineen ja liikerakennuksineen. 

Sininen bussi 100E kulkee lentokentältä cityyn ja takaisin.

Vihreät polkupyörät odottavat turistisesonkia.

Aloituspäivän sää oli pilvinen, +2 astetta lämmintä ja maa sula. Kevättalvinen kylmyys näkyi täälläkin, sillä istutetut orvokit olivat kärsineet pakkasista. Todettakoon, että samaan aikaan Länsi-Euroopassa Espanjassa ja Ranskassa oli satanut paljon lunta ja liikenne täysin kaaoksessa. Budapestin ulkokahviloissa ei ihmisiä istuskellut eivätkä vihreät citypolkupyörät liikkuneet, sen verran koleaa vielä oli, vaikka turisteja oli saapunut kaupunkiin ympäri Eurooppaa. Autoilla ajetaan varsin lujaa pääkaduilla, kodittomia ja vähäosaisia asuu katujen varsilla peittojen ja patjojen kanssa. Terveysvalistus ei ole kovinkaan hyvällä pohjalla Unkarissa, sillä lähes jokainen vastaantuleva nainen harrasti tupakoimista. Varkaita ja huijareita emme kokeneet missään paikassa retkemme aikana.

Sankariaukio Andrassykadun pohjoispäässä.

Kaupunkipuiston museoaluetta.

Andrassykadun pohjoispäässä sijaitseva kaupunginpuisto nukkui talviunta. Eläimet, kasvit ja vehreys puuttuivat, niinpä emme siinä kauaa viihtyneetkään. Kuvasimme nopeasti sankariaukion monumentit. Suunnistimme samaa reittiä takaisin cityyn päin. Monissa souvenirliikkeissä myytiin puisia lippaita, joiden avaamismekanismi oli salaisuuden takana. Kojuista löytyi lisäksi nukkeja, magneetteja, pöytäliinoja, maatuskoja ja mukeja. Hintataso oli lähes Suomen luokkaa, tuotteet olivat siis kalliita. Illalla kävimme syömässä Pointer Pubissa, brittiläistyylisessä gastropubissa, jossa maistoimme herkullista unkarilaispihviä maan tapaan. Annokset saimme pöytäämme todella nopeasti. 

Salaperäisiä puulippaita näyteikkunassa.

Makeaa tarjolla tulevalle ystävänpäivälle.

Nuket ja mollamaijat esillä.

Keskiviikkona 7.helmikuuta maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme koko päivän jalkapatikkaan kohti Tonavan rantoja. Aamulla vierailimme suuressa kauppahallissa. Sen jälkeen ylitimme Tonavan siltaa pitkin Budan puolelle kukkulan näköalatornille. Luolakirkkoon emme menneet sisälle. Sen sijaan tarkkailimme Gellertvuoren rinteiden talvilinnustoa. Kuninkaanlinnan eteläpuolella sijaitseva vuori sijaitsee 140 m korkeudessa. Sieltä avautuivat mahtavat näköalat kauas horisonttiin asti. Rinteitä poikittain kulkevat kävelypolut ja kiemurtelevat portaat johtavat lopulta tuuliselle huipulle. Pensaisiin oli ripustettu muovipulloja, jotka toimivat lintujen ruokinta-automaatteina. 


Budapestin avara ja suuri kauppahalli.

Liikennettä Tonavan rannalla. 

Elisabetinsillan kautta pääsee Gellertvuorelle.

Kymmenet tali- ja sinitiaiset sekä peippolinnut ja mustarastaat ruokailivat näiden läheisyydessä. Puistomestareiden äänekkäät lehtipuhaltimet tosin häiritsivät tunnelmaa. Edestäni lähti lentoon vihreäpukuinen tikkalintu, jota pääsin paremmin katselemaan kameraruudun takaa. Kyseessä oli naarasvihertikka, tyypillinen Itä-Euroopan puistolintu. Seuranaan sillä oli pari käpytikkaa. Pian löytyi pähkinänakkeli ja pari pyrstötiaista. Närhet lymyilivät tiheämmissä pensaissa matkien toisia lintuja. Naaraspukuinen mustapääkerttu piipahti pikaisesti ruokinnalla. Myöhemmin keväällä ja kesällä paikka on varmasti hieno ja ulkoilijoiden suosiossa. Täältä pitäisi löytyä runsaasti lintuja, perhosia ja erikoisia kukkivia kasveja, joita ei muuten näkynyt vielä ainuttakaan. 


Gellertvuoren mutkittelevia kävelypolkuja.

Gellertvuoren näköalapaikalta avautuvat mahtavat maisemat.

Kuninkaanlinna päivänvalossa.

Lähtiessämme Gellertvuorelta alkoi lumipyry, varsinainen koiranilma. Tästä pohjoiseen Tonavan vartta pitkin kiipesimme Kuninkaanlinnan mäelle. Mustavaris ronkkui puussa karhealla äänellään. Keskiajalta peräisin olevan ja moneen kertaan uudelleen rakennetun linnan alueelta löytyi matkamuistokojuja, joiden tarjonta oli aika värikästä ja monipuolista. Tällä paikalla onnistui helposti myös postikorttien lähettäminen, sillä kahvilan vieressä sijaitsi posti. Leijonapäin koristeltu ketjusilta yhdistää Budan ja Pestin alueet toisiinsa. Yöaikaan Kuninkaanlinna ja ketjusilta ovat juhlavassa valaistuksessa. Pimeällä tunnelma on aivan toisenlainen. Loppuaika kului leppoisasti ostoskatujen varsilla, sillä energia oli hiipunut vähiin ja jalat olivat rasittuneet kipukynnykselle asti. 


Leijonapäin koristeltu ketjusilta.

Kuninkaanlinna yövalaistuksessa.

Torstaina 8.helmikuuta vallitsi vesisade, joka oli alkanut jo yöllä. Tiesimme tämän etukäteen ja totesimme, ettei viimeisenä lähtöpäivänä ollut juuri mahdollisuutta ulkona kävelemiseen. Hyvästelimme hotellin henkilökunnan ja lähdimme kohti keskustaa hieman sateen kastelemina. Ilman erityistä suunnitelmaa kävimme toistamiseen hyväksi havaitussa Pointer Pubissa, tällä kertaa menusta poimittiin gulassi, sekin unkarilainen perinneruoka monilla lisukkeilla. Lopulta klo 16.00 paikallista aikaa astelimme sinisen lentokenttäbussin kyytiin valoisana aikana ennen iltapäivän ruuhkia. Matkalla lentokentälle murattijalopuumetsiköissä näkyi roskaisia ja ruokottomia teltta-asumuksia ja muovikatoskyhäelmiä. Kesäksi ne piiloutuvat bussimatkustajien silmistä. Taxfreemyymälä oli laaja ja moderni, hinnat kuitenkin hyvin korkeita, joten mitään ihmeellistä ei mukaan tarttunut. 

Isännät Budapestissa.

Ulkokahviloiden ainoa asiakas varpunen.

Koneemme piti lähteä aikataulussaan klo 20.00 kohti Helsinkiä. Molempiin suuntiin lähtöselvitys sujui nopeasti, mutta loppujen lopuksi lähtö onnistui vasta puoli tuntia myöhemmin. Odotustila oli kalsean kylmä betonihalli, jossa matkailijat laitettiin ketjukarsinoihin eri porttien kohdille. Vettä satoi rankasti, onneksi oli sentään katto pään päällä. Helsinkiin lähtevä joukko erottui heti muista, eritaustaiset maahanmuuttajat  kansoittivat koneen viimeistä istuinsijaa myöten. Helsinkiin saavuimme klo 23.30 talvisessa pikkupakkasessa, mutta hyisessä tuulessa. Saloon tulo menikin sitten jo aamuyön puolelle. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Budapest oli näkemisen arvoinen kaupunki, mutta helmikuun alku aivan liian aikainen. Turhan kylmää ja turistisesonki ei ollut vielä alkanut. Unkarista jäi jollain lailla lattea maku, kallis maa, paljon köyhiä, talot rapistuneita, turistikohteet maksullisia, samat kaavat toistuivat monissa paikoissa. Uutta ja vanhaa ratikkakalustoa kulki rinnan. Neuvostoliiton aikaiset miehitykset ja elämäntyylit olivat aistittavissa edelleen katukuvassa, vaikka maa onkin länsimaistunut paljon.

  

torstai 25. tammikuuta 2018

Jäiden lähtö Salonjoessa

Säät vaihtelevat rajusti vuorokauden sisällä. Eilen lunta pyrytti Salossakin runsaasti, ensimmäistä kertaa tänä talvena jouduttiin kunnolla lumitöihin. Heti perään alkoi vesisade ja +6 asteen lämpötila voimakkaan tuulen kera, mikä tarkoitti sitä, että lumi oli aamuun mennessä sulanut miltei kokonaan. Kulkuväylät olivat liukkaita jään peitossa. Tänään iltapäivään mennessä maanpinta oli jo paljastunut suurimmaksi osaksi. Salonjoessa alkoi puolestaan tapahtua. Vielä aamulla vesi virtasi voimakkaasti yläjuoksulta Moisionkosken ohi mutkalle asti. Viimeisten tuntien aikana jäät lähtivät liikkeelle ja kasaantuivat perinteiseen mutkaan riippusillan eteläpuolelle, yläjuoksulta tullut paine oli kova ja vesi koitti hakea vapaita virtausuomia jäälohkareiden välistä ja raoista. Jäälohkareet olivat suurimmillaan noin 10 cm paksuisia ja kerääntyivät toistensa päälle teräviksi jäävuoriksi. Jääpato sai aikaan sen, että vedenpinta nousee koko ajan, pieni saari peittyi jo veden alle ja jäälautat uhkaavat nousta kevyen liikenteen väylille. Tilanne kehittyi varsin nopeasti. Tätä kirjoittaessani hetki sitten jäälautat lähtivät ryminällä mutta tasaisesti Salonjokea pitkin kohti Halikonlahtea. Koko näytelmä oli ohi parissa tunnissa, jäät menivät Salonjoen suulle virtaavassa vedessä aiheuttamatta mitään vahinkoja eivätkä ne nousseet väylille ja tukkineet niitä. Vedenpinta tosin nousi lähelle kevyen liikenteen reunaa.


Iltaneljän kuva Salonjoen jäiden lähdöstä.


Vesi nousi ja jäät patoutuivat Salonjoessa.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Talvipakkasten lintuja

Linnut ovat tulleet paremmin esille ruokinnoille, sänkipelloille ja sulapaikoille kovemmilla pakkasilla lumen peittäessä maanpintaa. Idänturturikyyhkystä on tullut jo lähes jokatalvinen vieras meillä. Yhä enemmän on jäänyt talvehtimaan myös sepel- ja uuttukyyhkyjä. Keski-Suomen keltahemppokin löytyi uudelleen uudenvuodenvaihteen rakettipölyn laskeuduttua. Hyönteissyöjälinnuille talvi on armoton, uunilinnut ja kertut eivät kestä kovaa talveamme, siemensyöjät pärjäävät paremmin. Joet ja järvet ovat monin paikoin jäätyneet, merialueilla riittää kuitenkin sulaa. Kuningaskalastajat ja koskikarat talvehtivat vuolaissa koskissa ja puroissa. Tammikuun puolivälissä kolmen eri haikaralajin näkeminen voi olla mahdollista meilläkin. Kirkkonummella Porkkalantien varressa viikonvaihteessa oleillutta hyvännäköistä mäntysirkkukoirasta käytiin bongaamassa suurella joukolla. Kylkiäisenä nähtiin lapinsirkku, kaksi uuttukyyhkyä, sepelkyyhky ja varpuspöllö. Keskustelu mäntysirkun lajistatuksesta on aloitettu. Otetut kuvat voivat vääristää totuutta, katsojat näkevät värisävyt eri lailla, ympäristö ja auringonvalo sekä etäisyys vaikuttavat myös todellisuuteen. Keltaisen vivahteen näkyminen joissakin höyhenissä ei sekään vielä todista lajia risteymäksi. Alueelliset muunteluerot, sulkasato, eri ikäluokkien puvut ja pieni dokumenttiaineisto täytyy ottaa myös huomioon. Nykyään on vaikeita tapauksia, jolloin pitäisi saada lintu käteen ja ottaa DNA-näyte. Entisaikoina tämä tapahtui helpommin, kun erikoiset lintuyksilöt ammuttiin siltä seisomalta. Rariteettikomitean nuijan kopautuksen jälkeen olemme taas yhtä viisaampia.   

Koskikara viihtyy vuolaissa sulapaikoissa, kuvan lintu Fiskarsista.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Vuosi alkoi hyvin leudossa säässä

Tammikuun alkupäivät ovat etelässä olleet paremminkin syksyisiä kuin talvisia. Liki päivittäiset vesisateet ovat saaneet jatkoa, maa on äärimmäisen pehmeä, vetinen ja lumeton. Viime päivien lounaan- ja etelänpuoleiset lauhat virtaukset ovat saaneet aikaan sen, että talvilinnustoomme on sekoittunut tilapäisiä erikoisuuksia kuin myös kevätmuuttajiksi tulkittavia varhaissaapujia. Osa linnuista on löytynyt talvilintulaskentareiteiltä, mutta joukosta löytyy myös matalapainerintamien mukana tulleita säämuuttajia, jotka ovat tulleet meille lähialueilta Ruotsista tai Baltiasta. Vuodenvaihde oli lintubongareille kiireistä aikaa. Linnut olivat varsin hajallaan ympäri Etelä- ja Keski-Suomea. Mustaleppälintuja on ilmoitettu jo peräti neljästä eri paikasta, muista hyönteissyöjistä Kotkassa on ruokinnalla viihtynyt hernekerttu, Ahvenanmaalla tiltaltti ja Espoon Kaitalahdessa laatuaan ensimmäinen hippiäisuunilintu tammikuussa. Keski-Suomen lintumiehillekin on riittänyt katsottavaa keltahempon jälkeen pikkusirkusta. Köyliön pelloille tupsahti töyhtöhyyppä. Kurkia tiedetään talvehtivan ainakin kahdessa paikassa. Toinen päivä yllätti monet, sillä ristisorsa ilmestyi Miehikkälän tulvapellolle muutamaksi tunniksi. Paikkaa tuskin kukaan olisi heti veikannut ensimmäiselle sijalle, näin kuitenkin kävi. Linnun ehtivät nähdä vain harvat paikalliset ja pääkaupunkiseudulla olleet bongarit. Todettakoon, että ristisorsa on nyt bongattu kaikkina kuukausina. Näitä kuukausiässiä on kärjellä jo 150 lajia hoidettuna.  


Miehikkälän tulvapelto, josta löytyi tammikuinen ristisorsa.

Jösse siirtyi kuukausiässien kuninkaaksi.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kohti kevättä ja uutta vuotta

Säiden puolesta Suomi on jakautunut kahtia joulukuun aikana. Itä- ja Pohjois-Suomessa lunta on kinostunut runsaasti ja pakkanen on paukkunut. Sen sijaan Lounais-Suomessa maa on yhä paljas ja sysimusta, vaikka jokunen räntä- ja lumikuuro on tullutkin. Kun heti perään on satanut vettä ja lämpötila on pysytellyt pitkään plussan puolella, ei talvesta ole lounaassa ollut tietoakaan. Siten viime päiviin asti on voinut harrastaa mm. metallinetsintää pelloilla tosin varjopuolena se, että maaperä on todella vetinen ja kuraa on kaikkialla. Saaristo on sula ja jäätön. Valoisa aika lisääntyy verkkaisesti. Aamulla on pimeää klo 9 asti, mutta iltapäivällä näkee hyvin klo 16 saakka. 


Vesi hakee uusia uomia Salonjoessa. Lauha sää jatkuu lounaassa.

Tänään oli lauha osaksi aurinkoinen päivä Salon seudulla. Niinpä kaupunkilinnuilla oli havaittavissa selvästi keväistä soidinmenoa. Aamupäivällä talitiainen kajautti ensimmäisen kevätlaulunsa torin laitamilla. Turkinkyyhkyt huhuilivat ja esittivät soidinlentoansa asuinkortteleissaan. Salossa talvehtiikin useita kymmeniä turkinkyyhkyjä eri paikoissa, lähinnä siellä missä on ruokintaa tarjolla. Varis raakkuu myös jo kovin keväisesti, samoin korpit ronkkuvat pesimämetsiensä lähettyvillä. Katujen vesilätäköissä varpusparvi kylpi terhakkaasti vesi pärskyen. Peippolintuja ja räkättejä kiertelee kaupungissa pienissä porukoissa. Menneellä viikolla näin vaaleanharmaan jäniksen Halikonjoen varrella, kyseessä on harvinainen metsäjäniksen ja rusakon risteymä. Peuroja, kauriita ja kettuja jolkuttelee hämärissä ja öisin runsaasti. Niinpä tiellä liikkuessa pitää olla varsin varuillaan.


Turkinkyyhkyjä kerääntyy ruokinnoille. Linnut huhuilevat ahkerasti.

Linturariteettipuoli on ollut joulukuun osalta varsin köyhää aikaa. Joulupyhinä löytynyttä varsin erikoista ja todennäköistä mustaleppälinnun phoenicuroides -alalajia on käyty bongaamassa Helsingin Pornaistennimessä. Vielä erikoisempaa on ollut tämän linnun käyttäytyminen. Se on aktiivinen ainoastaan aamuhämärissä ja illalla pimeään aikaan katulamppujen valossa. Muun osan ajasta se on pysytellyt piilossa rantametsikössä ja ruovikossa. Myyrätyhjiöistä lähteneitä lapinpöllöjä istuskelee siellä täällä ympäri Etelä-Suomea. Saarijärvellä ruokinnalla viihtyy yhä keltahemppo, joka saa ylihuomenna lintuporukoita liikkeelle sankoin joukoin uuden havaintovuoden aloituspäivänä. 


Pikkuvarpunen ja varpunen kylpevät vesilätäkössä. 

  

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi 100 vuotta

Suomi viettää 100-vuotisjuhlaansa valkoisessa lumipeitteessä. Luontoa ja rakennuksia on valaistu sinisillä valoilla varsin näyttävästi. Ensin Saana, sitten Turun linna, Salon Uskelan kirkko ja Helsinki vain mainitakseni. Suomen lipun värit korostuvat kaikkialla. Suomen luonnossa on hienoa retkeillä ilman näitä valojakin. Eri vuodenaikojen erisävyiset maisemat revontulista puhumattakaan ovat ainutlaatuisia. Pimeys tulee varhain kaamoksen keskellä. Lintujakin on kuitenkin nähty ihan mukavasti Salon alueella. Kansallislintuamme laulujoutsenta on kerääntynyt suuri parvi, yli 300 yksilöä, Salon Villilään tulvapelloille. Hanhista lyhytnokkahanhet näyttävät poistuneen, sen sijaan metsä- ja tundrahanhet ovat yhä paikalla. Nakolinnan kuriilienlehtikuusissa ruokailee päivittäin pitkään maisemissa olleet kolme kirjosiipikäpylintua, myös isolokki on viihtynyt kaupunkialueella viipyen tosin vain lyhyen aikaa kussakin paikassa. Tiltalttikin käväisi Halikonlahden altailla. Mielenkiintoisia talvilajeja voi siis olla luvassa jatkossakin säiden puolesta ensi vuoden puolelle asti.

Salon Uskelan kirkonmäen metsä on värjäytynyt siniseksi.

Valaistu risti sinistä kirkkoa vasten.

Ikkunasta aistii sinisen kaamoksen tunnelmaa.

Suomen sinivalkoiset lipun värit heijastuvat seinään.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Synkkää ja pimeää maisemaa

Marraskuu on ollut äärimmäisen sateista ja pimeää aikaa. Pari päivää sitten torstaiaamuna Lounais-Suomessakin pyrytti vaakasuoraan lunta ja maa sai valkoisen lumipeitteen. Lumikot, kärpät ja metsäjänikset olivat vaihtaneet sitä ennen valkoiseen talvipukuun. Ilo jäi varsin lyhytaikaiseksi, sillä jo seuraavana päivänä saatiin hyvin lauha virtaus vesisateiden kera, mikä sulatti lumet samantien. Alkutalvea kesti vain yksi päivä. Maa on jälleen sysimusta ja paljas. Vettä on vesistöissä ennätysmäärä ja pelloilla monin paikoin tulva-alueita. Joihinkin paikkoihin juurikkaat ja pellot jäivät vetisille ja pehmeille pelloille. Nisäkkäillä ja linnuilla koittavat ruokajuhlat pitkän aikaa. Salon Villilässä hanhet tosin lähtivät lumipyryn alta pois väliaikaisesti. Lapissa on aivan täysi talvi, pakkasta ja lunta.  


Etelä-Suomen maisemat näyttävät mustilta ja pimeiltä. 

Tänään Salon Nakolinnanmäen lehtikuusissa ruokaili kolme nuorta kirjosiipikäpylintua. Ne ovat epätavallisia Salon alueella. Linnut saattavat viipyä alueella pitempäänkin. Kiitos löytäjälle. Viime aikoina Suomessa on havaittu harvinaisia kuikkalajeja Jäämeren seuduilta. Pihlajanmarjoja on edelleen runsaasti, mutta syöjiä ei juuri lainkaan. Rastas- ja tilhiparvet kaikkosivat muualle ja pohjoisen taviokuurnat eivät ole edelleenkään siirtyneet etelämmäksi tänne suuntaan. Leudot yöt saavat vielä yöperhosia liikkeelle uudestaan. Etenkin hallamittarit tulevat ikkunoille ja seinustoille valon houkuttelemina, yhden sellaisen näin viikko sitten torstaina jopa omassa rappukäytävässä.  

Kuutamoa ei ole näkynyt viime aikoina. Lönnhammarinjärvi.

torstai 2. marraskuuta 2017

Lokakuun myrskystä marraskuun tyyneen

Maanantai 30.10. oli varsin myrskyinen päivä ulkosaaristossa. Matkalla Utöhön pohjoistuuli piiskasi 17-21 m/s voimalla, aallokot olivat korkeita ja alus keinui niiden lomassa, saarissa puut taipuivat ja oksia sinkoili maahan runsaasti. Merellä ei muutamaa lokkia lukuun ottamatta mitään juuri liikkunut. Saaressa puolen päivän jälkeen näkyi sentään piekana, kaksi kanahaukkaa, kottaraisparvi ja ainakin kaksi tundraurpiaista. Musta- ja räkättirastaita sekä jokunen tilhi lenteli saaren yllä. Peukaloiset ritisivät katajikoissa. Talviaikaan siirryttiin edellispäivänä, joten pimeä saapui jo klo 17 jälkeen. 

Auringonlaskua Utön lounaistaivaalla.

Peukaloinen liikkuu vilkkaasti risukossa lähellä maanrajaa.

Tiistaina 31.10. tuuli oli laantunut eilisestä, aamulla pohjan puhurin lukemat olivat enää 6 m/s. Majakalta oli muuttanut valostumisen jälkeen yksi tunturikiuru, mutta enpä silloin ollut tietenkään siinä kohtaa. Itärannassa ruokaili edelleen harmaahaikara ja kolme tavia. Luotsiaseman edustan telkkäparvessa ui lapasotkanaaras. Kaakkoispuolen luodoilla lenteli edestakaisin 32 yksilön merisirriparvi, jota hyljekin kävi välillä ihmettelemässä. Maalinnusto oli perin niukkaa ja tavallista. Linnut vähenivät iltaa kohti. Päiväsaikaan saaressa vieraili Rajavartiolaitos ja sen mukana virka-asuinen poliisimestari Sisu. Enpä ole ennen kyseistä viranomaista Utössä bongannutkaan.

Mustarastaskoiras popsimassa ruusunmarjoja.

Tilhiparvet ovat saavuttaneet lounaissaariston.

Keskiviikkona 1.11. aamuyöllä heräsin kuuluvaan haukuntaan ja ulinaan. Kettu oli varmaan nälissään ja kerjäsi ilmeisesti ruokaa oven takana katuvalojen ollessa pimeinä. Olipa elämys tämäkin. Mantereella kuukausipinnamiehet reissasivat Porin ja Mynämäen väliä, myöhäinen keltavästäräkki ja suokukko kiinnostivat bongareita. Utössä tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan, lämpötila +7 astetta, heikkoa sadetta tiputteli harvakseltaan silloin tällöin, kunnes iltapäivällä sade tihentyi ja näkyvyys heikkeni huomattavasti. Linnut olivat täysin kateissa. Merellä nähtiin aamun tunteina yksi kaakkuri ja ruokki, pari riskilää, kahdeksan mustalintua, neljä haapanaa ja kolme tavia sekä alleja. Eteläisille luodoille oli lennähtänyt peräti 80 yksilön merisirriparvi, varsin komea näky. M/s Eivor tuli tänään liikenteeseen, pientä pintaremonttia tosin vailla. Utön sataman rakennusurakka sen kuin jatkuu.

Silloin tällöin saareen piipahtaa käpylintuja.

Tundraurpiainen ja urpiainen vierekkäin kylätiellä.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Huuhkajan kanssa tuttavuutta

Eilen illalla valoisaan aikaan tuli Halikon Vaskiolta puhelu. Mänkärien tilalla oli havaittu lentokyvytön huuhkaja kuivurin maastossa. Lintu löytyi helposti paikallisten ohjeiden mukaan. Se eteni vaivoin juoksemalla ja siipiään nostellen maata pitkin lyhyitä matkoja. Linnun toisessa siivessä oli vertavuotava lihaspaljastuma. Otin huuhkajan kiinni turvallisesti ja laitoin komean pöllön väliaikaisesti kuljetuslaatikkoon odottamaan jatkotoimenpiteitä. Lähes pari tuntia siinä menikin, ennen kuin mitään tapahtui. Turun eläinhoitolaan ei saatu yhteyttä eivätkä poliisitkaan vaivautuneet paikalle, vaan delegoivat asian lopulta perniöläiselle petorengastajalle, joka tuli hakemaan terhakkaan ja tuimakatseisen huuhkajan hoiviinsa. Lintu vaatii joka tapauksessa hoitoa. Tälläkin yksilöllä oli metallirengas oikeassa jalassa EH-13036, Halikosta peräisin oleva nuori lintu.


Huuhkaja on komea ilmestys Suomen luonnossa.

Nuori rengastettu huuhkaja kirjoittajan sylissä.


torstai 19. lokakuuta 2017

Utön erikoisia ilmiöitä

Maanantaista keskiviikkoon 16.-18.10. pitkästä aikaa Utön retki. Mitään ihmeellistä ei ollut odotettavissa linturintamalla, vaikka ajankohta olikin varsin hyvä. Tietyt vaelluslinnut ovat olleet täysin kateissa edellisvuosiin verrattuna. M/s Kökar oli täynnä saariin tulijoita. Matkalla Utöhön Aspön saaressa nähtiin hiiripöllö. Neljän tunnin matka taittui tälläkin normaalisti. Utössä havaittiin kaakkoispuolen luodoilla syksyn ekat neljä merisirriä, rannassa harmaahaikara ja kylällä kangaskiuru, nokkavarpunen ja isolepinkäinen. Maanantaissa oli syyskesän tuntua, sillä kappelin luona lenteli punainen syyskorento, hepokatti pompahti heinikosta, matarakiitäjän toukka etsi kylätien varrelta koteloitumispaikkaa ja rupikonna köllötteli päiväkävelyllä luotsiaseman nurmikolla.


Syksyn ruska näkyy Utössäkin.

Matarakiitäjän toukka etsii koteloitumispaikkaa.

Juolukan lehdet ovat värjäytyneet vaaleanpunaisiksi.

Tiistai olikin sitten synkkä ja sysimusta sateinen päivä. Aamulla salamoi ja ukkonen jyrisi jonkin aikaa. Portugalin metsäpalojen noet ja Saharan pölyt tuntuivat ja näkyivät saaressa. Itämerta pitkin lounaasta tullut pilvilaskeuma oli saavuttanut Utön tuhansien kilometrien päästä. Pieni on maailma. Aamupäivällä oli niin pimeää, että Utön katuvalot ja majakka syttyivät uudestaan, silmissä tuntui hämäryys ja erotuskyky vaikeutui tuntuvasti. Muutoin oli kyllä syksyistä lämpötila + 13 asteen tietämissä ja tuulikin samoilla numerolukemilla. Kylällä nähtiin pari nokkavarpusta, satojen urpiaisten joukosta löytyi tundraurpiainen ja ruskourpiaisen tyyppinen yksilö, jolla oli muuten kirkas metallirengas oikeassa jalassa. Lajisto oli pitkälti eilisen kaltainen, merisirrejä, tiltaltteja ym. Hangossa havaittiin kääpiökerttu, tänne sitä lajia ei saatu.

Synkkä pilvi laskeutui Utön ylle tiistaina.

Utön sääaseman tietoja.

Hiiripöllö tupsahti jälleen saareen keskiviikkona.

Keskiviikko olikin sitten jo aurinkoinen päivä. Navakka pohjoisluoteinen tuuli ajoi saasteet takaisin Etelä-Eurooppaan, näkyvyys parani ja ilma puhdistui. Linnusto pääosin samanlaista, mutta saareen tupsahti keskipäivällä syksyn viides hiiripöllö. Kuinka paljon pöllöt vaeltavat saaristossa ristiin rastiin, on vaikea sanoa. Myyriä ei kuitenkaan ole, joten pöllöt viipyvät vain vähän aikaa ja jatkavat matkaa edelleen paremmille ruokamaille. Parinkymmenen sepelkyyhkyparvi lensi pohjoiseen päin. Isokäpylintupari piipahti männikköön. Tänäänkin näkyi rupikonna ja luotsiaseman lämpimällä seinustalla pörräili kukkakärpänen. Ensi yöksi luvataan kylmää yötä ainakin mantereelle.