sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Tuulihaukan pöntöillä

Latojen seiniin ripustetuista pöntöistä alkaa kuulua kovaa kimitystä. Uusi tuulihaukkasukupolvi on ottanut uudet avopöntöt mielellään vastaan. Muutamia vuosikymmeniä sitten tuulihaukat asuttivat yleisesti varisten risupesät, mutta tämä alkaa olla pian historiaa. Tuulihaukat ovat tulleet Salon seudulle jäädäkseen, joskin monet vanhat reviirit ammottavat edelleen tyhjyyttään. Tuulihaukan poikaset alkavat varttua rengastusikäisiksi lähipäivinä ja -viikkoina. Suuntaamme Perniön maalaismaisemiin. Viiden-kuuden metrin korkeudessa pesye varttuu turvallisesti maailmalle. Vain hetken aikaa kuuluu tavanomaisesta poikkeavaa ääntä, kun alumiinitikkaat asetetaan ladon seinää vasten pöntön viereen. Naaras lähtee pöntöstä lentoon, mikä on varma merkki onnistuneesta pesinnästä. Kurkkaan pönttöön ja takaseinustalla seisoo rivissä neljä jalohaukkanuorukaista rengastettavaksi. Yksi muna oli jäänyt kuoriutumatta. Saaliiksi oli tuotu pikkulintuja, joista yksi oli tunnistettavissa keltasirkuksi. Toisessa pöntössä oli niin ikään neljä poikasta, joista yksi oli muita pienempi. Tässäkin pesässä yksi muna oli jäänyt kuoriutumatta. Poikaset olivat vielä liian pieniä.


Neljä tuulihaukan poikasta Perniössä.

Kuusi tuulihaukkanuorukaista Kuusjoella.

Illaksi ehdimme Kuusjoelle, missä tuulihaukka on pesinyt samaan pönttöön jo kahtena edellisenä vuotena. Tiedon mukaan pöntössä on nytkin harmaauntuvaisia poikasia. Kiikarointi peltotieltä pitää paikkaansa. Kävelemme nokkoskasvuston läpi pöntön alle ja asettelemme tikkaat ladon seinustalle. Ystävällinen ja avulias isäntäväki toteaa ilokseen pöntössä olevan puoli tusinaa tuulihaukan poikasta, varsin tasakokoisia ja riittävän isoja rengastusta varten. Näillä poikasilla ensimmäiset sulat olivat puhkeamassa tupestaan. Meluava nuorisojoukko tapitti mustilla silmillään pesälle tullutta tunkeilijaa, jota varten puolustauduttiin heittäytymällä selälleen ja potkimalla terävillä kynsillään. Emot lentelivät lähistöllä. Koiras jäi ladon katon harjalle tähystämään. Poistuimme pienen tovin jälkeen etäämmälle. Toinen emoista palasi heti pesälle takaisin. Odotamme mielenkiinnolla tulevina vuosina mahdollisia kontrolleja ja löytöjä. Toistaiseksi niitä ei ole tullut.  

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Keskikesän kukkaniityllä

Juhannusaattona 22.6. aurinko paistoi päivällä kesäisen lämpimästi. Halikon Purhamäenkosken rantaniityillä ja kedoilla päiväperhoset kirmailivat aktiivisesti kukkameressä. Niittyjen hyönteisfauna oli varsin monipuolinen. Piippopaksupäät pyrähtelivät vuoroin niittyleinikkien ja mäkitervakkojen kukilla, idänniittyperhoset lepattelivat matalalla ruohostossa ja hohto- ja niittysinisiivet lentelivät edestakaisin vauhdikkaasti pienellä metsäkurjenpolviaukiolla. Jyrkässä maanvyörymärinteessä katajapensaiden alapuolella kukki vanha kulttuuri- ja viljelykasvi, rautakautisten asuinpaikkojen sikoangervo paikoin jopa runsaanakin. Ensimmäisiä kypsyneitä ahomansikoita löytyi lämpimästä etelärinteestä. Perinteiden mukaisesti pujottelin niitä heinänkorteen. Päivänkakkarat, huopakeltanot ja harakankellot värittivät entuudestaan kaunista ketorinnettä. Tuomipensaat olivat saaneet harmaan seittivyyhdin ylleen, jotkut pensaat olivat jo täysin harmaantuneita tuomenkehrääjäkoin toukkien massaesiintymisen vuoksi. Joen rantaniityllä lähes puolitoistametriset koiranputket peittivät maiseman tehokkaasti. Sinihohtoiset immenkorennot parveilivat joen rantaviivassa, keltaiset ulpukat kukoistivat veden pinnalla ja ruokokerttuset lauloivat kilpaa pesimäpaikoillaan. Rehevämmästä rantalehdosta kantautui mustapääkertun lavertelua ja peippokoiraiden pirteää laulusäettä. Keskikesän kukoistus oli parhaimmillaan juhannuskoivuja ja -ruusuja myöten. Hyvää juhannusta!

Halikon Purhamäenkosken rantaniittyä.

Päivänkakkarat kukoistavat kedolla.

Harakankellot värittävät sinisenä kukkaniittyä.

Tuomenkehrääjäkoin toukat ovat valloittaneet tuomipensaat.

Immenkorennot parveilevat joen rantaniityillä. Kuvassa koiras.

Ulpukka kukkii matalassa hidasliikkeisessä rantavedessä.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Juhannuksen alla

Kesäkuusta on jo yli puolet kulunut. Suomen suvi on lyhyt mutta kaunis. Näin voi sanoa tienvarsien värikkäästä lupiinimerestäkin. Lupiini on itse asiassa rikkaruoho, joka valtaa alueet ja tukahduttaa alleen muut alkuperäiset kasvit. Mikään hyvä hyönteiskasvikaan se ei ole. Utössä käväisi korea säihkylintu, mehiläissyöjä, pikavisiitillä. Nokialla majaili muutaman päivän grönlanninlokki isolokin kera. Harmaasirkku eksyi Utsjoen Nuorgamin kyläkaupan maisemiin. Kauppias taitaa olla varmasti tyytyväinen pikkurariteetin ilmestymiseen maamme pohjoisimpaan kolkkaan. Suomen kartalla oma sijoittumiseni tarkentui Kemiönsaareen, jossa projektina oli lokkien ja tiirojen rengastus. Luodot ja saaret ovat herkkiä ekosysteemejä. Siksi niihin ei pidä eikä saa rantautua turhan päiten lintujen pesimäaikana. Valitettavan usein näkee veneilijöitä, jotka pysähtyvät saaren tuntumaan tauolle tai kalastelemaan, vaikka vieressä kirkuisi melkoinen joukko lokkeja ja tiiroja. Joissakin pöntöissä tiitittelee suurikokoisia tiaisen poikasia. Kirjosiepoilla ensimmäiset poikaset ovat valmiina lähtemään pesästä juhannuksena. Satakieli on vielä laulutuulella. Yön linnuista lehtokurpat kiertävät metsäistä soidinrataansa, kehrääjä surisee männikön laidassa ja lehtopöllön pojat kerjäävät ruokaa korkeilta puiden oksilta lyhyen hämärän laskeuduttua. Sadepäivänä on yllättävän pimeää, mutta raikas ilma.

Värikkäät lupiinit koristavat tienvarsia.
  
Luodolla piilossa ovat vas. lukien naurulokki ja kalatiira.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Saaristotunnelmia Utöstä

Utössä lintujen kevätrarisesonki alkaa olla takana päin. Kesä onkin leppoisaa turistiaikaa, jolloin kasvillisuus rehottaa monine tyypillisine saaristolajeineen. Käväisin pikaisesti Utössä Eivorin kesäaikataululla keskiviikkona, jolloin yhteysalus saapui perille juuri klo 13.00 sumuiseen maisemaan auringon yrittäessä pilkistää pilviverhon takaa. Lämpötila kohosi +12 asteeseen ja tuuli oli verraten heikkoa lounaasta 4 m/s. Saaren itäosassa kukille laskeutui alkukesän ensimmäinen kaaliperhonen, joka oli sukupuoleltaan koiras. Sääasemaa huoltaessaan Harry Lonka kertoi valopyydyksiinsä tulleen neilikkayökkösiä ja silmäkiitäjiä. Yksi kyy luikerteli telttapaikan polulla. Lintumaailma oli köyhtynyt oleellisesti. Saaren yli oli lentänyt kalasääksi, jonka näin matalalla luodolla Knivskärin reunamerkistä luoteeseen Utöseen tultaessa. Edellispäivänä oli nähty myöhäinen sinisuohaukka tiedon mukaan. Kaksi mustalintua uiskenteli luotsiaseman edustalla haahkaparvessa ja itärannassa ruokaili yhdeksän suokukkoa. Päivälle kertyi yhteensä 12 rengastusta, mm. 4 kottaraista, 2 tylliä ja 6 västäräkkiä. Illaksi sää viilentyi koleaksi ja kostea sumu alkoi taas tihentyä mereltä käsin.

Sumu piinasi molempina päivinä heikentäen näkyvyyttä merelle.

Äänekäs punajalkaviklo toimii valppaana rantavahtina.

Tyllin pienet sisarukset piipersivät hiekalla.

Haahkanaaraat ovat tuoneet poikasensa aivan sataman rantaan.

Utön lammashaka on saanut kesäksi laiduntajia.

Torstaina 14.6. aamusumun hälvettyä aurinko alkoi lämmittää vihdoinkin. Päivästä tuli jokseenkin eilisen kaltainen tuulen hiukan voimistuessa ja kääntyessä etelään. Luhtakerttunen lauloi koulun portilla, mustapääkerttuja oli ainakin kolme, pari käenpiikaa sekä laulajajoukosta poimittuna vielä herne- ja lehtokerttu, pajulintu ja punavarpunen. Saunalahdella uiskenteli neljä mustakurkku-uikkua, itärannassa kahlaili mustaviklo ja satamassa tusina haahkaemoa vartioi noin 30 poikasen katrastaan. Hiljaisempana aikana oli tilaisuus tutustua kasvimaailmaan. Kukassa olivat omenapuiden, syreenien ja koiranputkien lisäksi ruohokanukka, huopakeltano, morsinko, käärmeenpistoyrtti, nuokkukohokki, valkolehdokki ja pölkkyruoho vain joitakin mainitakseni. Pihapuutarhoista villiintyneinä kyläteiden varsilla kukki tyräkki ja unikko varsin näyttävästi ja värikkäästi. Päätin lähteä tänään klo 13.00 pitkästä aikaa m/s Aspöllä pois saaresta loppuviikon kiireiden vuoksi. Pärnäisissä oltiin klo 15.30 ja kotona Salossa klo 17.20 sopivasti ennen iltatoria, jossa runsaalle yleisölle esiintyivät iloiset Anna Hanski ja Annika Eklund (nimmarit hoidossa) Nokian päivän huonoista uutisista huolimatta.


Omenapuissa on todella runsaasti kukkia.

Pitkävartinen morsinko kukkii keltaisena lepikon reunoilla.

Käärmeenpistoyrtti on ritariluteiden suosiossa.

Ruohokanukan kukat ovat erikoisesti miltei mustan väriset.

Oranssinpunaisia unikkoja koiranputkien keskellä.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Rämekylmänperhonen osaa naamioitumisen niksit

Tänään perjantaina oli vaihteeksi lämmin, aurinkoinen ja heikkotuulinen päivä. Käkiä kukkui miltei joka paikassa ja tiaisten poikaset vitisivät pöntöissä. Lintujen sijaan tutustuin Salon seudun hyönteismaailmaan. Ennen suolle menoa retkeiltiin Halikon Märyn jokivarsiniityillä. Kevätpolven kuluneita neito- ja nokkosperhosia lenteli yhä pellon laidalla. Lätäkköisessä painanteessa pyrähti pieni paksupäihin kuuluva mansikkakirjosiipi. Aidatulla kukkaniityllä lepatteli yksi pikkuapollo, joka ei malttanut laskeutua hetkeksikään. Niinpä päätimme lähteä Halikon pohjoisosan soille. Metsätien paahteisessa lämmössä lenteli metsä- ja mäntymittareita, kangasperhosia ja paatsamasinisiipiä. Suolla päivysti runsaasti sudenkorentoja ja yleisiä pursuhopeatäpliä. Juolukan kukilla pörräili nopeasti pieniä tummankeltaisia kangasyökkösiä.

Rämekylmänperhonen on laskeutunut rämemännyn rungolle.

Lähdimme hakemaan joka toinen vuosi lentävää rämekylmänperhosta. Se on verraten kookas suklaanruskeanharmaa päiväperhonen, joka lentää matalalla rämemäntyjen välissä ja häviää yhtäkkiä näkyvistä, vai katoaako kuitenkaan? Tarkkailupaikkamme ohitse lensi melko pian yksi rämekylmänperhonen, joka jatkoi matkaansa suon laitaan. Lämpimässä ja aurinkoisessa suonaukiossa paistatteli lajinsa edustaja, jonka perään lähdin juosten kameran kanssa. Rämekylmänperhonen poukkoili varpukasvien yllä ja jäi istumaan käsivarren paksuisen rämemännyn tyvelle muistuttaen erehdyttävästi männyn kaarnan palasta. Perhonen raotti ensin etusiiven yläkulmaansa, mutta laittoi senkin piiloon istuen lepoasennossa paikallaan pienen häiriön jälkeen. Perhosta oli nyt hyvin vaikea nähdä, jos ei olisi tiennyt, mihin se oli laskeutunut. Niin mestarillinen on tämän lajin naamioitumiskyky suolla. Kun rämekylmänperhonen lentää vielä suhteellisen lujaa, on lajilla kykyä sopeutua suoluontoon. Sain sentään muutamia kuvia männynrungolta. Perhosia ei kuitenkaan ollut näkyvillä kuin kaksi tai kolme yksilöä. Rämekylmänperhosta esiintyy Marttilan ja Salon edustavilla rämesoilla paikoin jopa runsaasti.

Rämekylmänperhonen jää helposti huomaamatta ohikulkijalta.



keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Alkukesän kukkijoita

Luonto on paraikaa varsin rehevä ja kaunis. Kasvisto on peittänyt maisemat lehdillään ja kukillaan. Viimeinen kunnon vesisade puhdisti ilman siitepölyistä ja antoi kasveille riittävästi vettä varastoon. Kaupungin korttelien pihoissa voi bongata komeita hevoskastanjoita, jotka ovat täynnä kukintoja. Valkoiset ja siniset syreenit sekä tuomet tuoksuvat kauas. Tuomen kukkaterttuja lähemmin katsoessa huomaa tuomenkehrääjäkoin toukkavyyhtejä, jotka voivat kietoa koko tuomipensaan harmaaseen seittiin. Loppukesällä näistä toukista kuoriutuu sankoin joukoin aikuisia tuomenkehrääjäkoiperhosia. Pihlajat kaunistavat kujia ja metsänreunoja. Odotettavissa onkin hyvä pihlajanmarjasato. Ruohokasvillisuudessa violetinhohtoiset metsäkurjenpolvet koristavat metsäniittyjä. Koiranputket ovat peittäneet jokivarsien niityt kokonaan. Kedoilla punaiset mäkitervakot hallitsevat maisemaa ja keräävät luokseen hämärissä yöperhosia. Rehevimmissä lehdoissa sudenmarja, kielo ja lehtoakileija ovat myös kukassa.

Syreenipensaat kukkivat ja tuoksuvat tällä hetkellä.

Hevoskastanjalla on korkeat ja suuret kukinnot.

Lehdoissa kukkiva kielokasvusto on rehevää.

Metsäkurjenpolvi houkuttelee hyönteisiä luokseen.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Yölaulajia vielä saapumatta

Yölaulajaretkissä on taikaa kesäyön pikkutunneilla. Vaatimattoman näköiset laulutaiturit lurittelevat pensaikoissa ja ruovikoissa etenkin aamuyöstä, mutta lämpimillä säillä innostuvat laulamaan myös katkonaisesti keskipäivään asti. Ainoastaan kehrääjä on todellinen yön surisija, jota on Salon alueella harvakseltaan harjumaastoissa ja mäntykankailla. Halikon Salainen on varma paikka vuosittain kohdata tämä salaperäinen yölintu. Aikoinaan luovutetussa Karjalassa Antreassa lintua kutsuttiin yölepakoksi. Toukokuun loppuun mennessä Salosta ei ole ilmoitettu vielä peltojen pypyttelijää viiriäistä. Aamuyöllä aktiiviset kuhankeittäjät ovat vielä tulollaan. Lajin levinneisyyden painopiste on Itä- ja Kaakkois-Suomessa kuin myös Päijät-Hämeessä. Kuhankeittäjiä kuullaan ja nähdään säännöllisesti Lounais-Suomen ulkosaaristossa Jurmossa ja Utössä toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa muuttomatkoillaan. Rantakanoista luhtakanaa ja luhtahuittia tapaa Omenojärvellä, ensiksi mainittua Halikonlahden altaillakin. Täällä määrät ovat pieniä sopivien biotooppien puuttumisen vuoksi. Ruisrääkkiä narisee sitävastoin huomattavasti enemmän. Ynnäsin Tiirasta toukokuun loppuun mennessä Salon alueelta noin 40 huutelijaa, parhaimmissa paikoissa useampiakin kuten Salon Veitakkalassa.

Kehrääjä päivänvalossa Kuusjoen Raatalassa.

Viitakerttunen kädessä. Lauleskelija löytyi Salon Veitakkalasta.

Pensassirkkalintuja sirisee jotakuinkin saman verran kuin rääkkiäkin Salon seudulla ilmoitusten mukaan, joskin Halikon- ja Uskelanjokien notkoissa lajia on varmasti kymmeniä lisää. Viitasirkkalintu on harvinainen, sitä on kuultu toukokuun lopussa vain Halikon Peksalassa ja Salon Vuohensaarentiellä, vm. paikasta laji lienee lähtenyt jatkamaan muuttoansa eteenpäin. Satakieliä saapui tänä keväänä erityisen runsaasti, ensimmäinen jo 30.4. Halikon Viurilan rantametsään bongarien iloksi. Kaupungintalon kupeesta ja Satamakadun varrelta kuulee useita laulavia satakieliä yhtäaikaa. Utössäkin oli epätavallisen railakas satakielikonsertti päivittäin toukokuun lopulla. Mestarilaulajista viitakerttunen saapui Salon seudulle varhain 20.toukokuuta Satamakadulle. Halikonlahden altaiden ja Veitakkalan jokirinteiden pensaikoissa lajia kuulee varmimmin tällä hetkellä. Luhtakerttusia on yhä saapumatta. Helpoiten tämän lajin kuulee Halikonlahden puhdistamontien varrelta perinteisestä paikasta. Rastaskerttusen raksuttavaa rahinaa on kuultu Salon Halikonlahden kolmosaltaan ja Viurilanlahden laajasta ruovikosta, parhaimmillaan jopa kolmekin yhtäaikaa. Lajia on päästy toisinaan hyvin kuvaamaan. Kesäkuu on oivallista aikaa yölaulajien kuuntelulle. Parhaiten retki onnistuu polkupyörällä, jos vain mahdollista. Yölaulajat jatkavat konserttiaan aina elokuun alkupäiviin asti. Hyvällä onnella kaiken muun ohessa voi kuulla viiriäisen tai lehto- ja sarvipöllöpoikueen ääntelyä.

Pensassirkkalintu on pieni ja selkäpuolelta täplikäs.


Viitasirkkalintu on harvinainen yölaulaja.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Linnunpoikasia maastossa

On taas se ajankohta käsillä, kun eri lintulajien poikaset pyrähtävät siivilleen suurin joukoin. Toukokuun lopulla pöllönpoikaset kömpivät koloistaan ja pöntöistään ulos kerjäämään ruokaa pesäpaikkaa ympäröivään lähimetsikköön. Variksilla ja räkäteillä on lentopoikasia, joiden lentotaidossa ei ole vielä hurraamista. Kaupungien puistoissa yhteenotot ovat arkipäivää. Armoton raakkuna ja räkätys, taistelulennot, nokkimiset ja ulostepommitukset saavat ohikulkijatkin epäröimään kulkureitin valintaa. Pelloilla töyhtöhyypän poikaset taapertavat emojensa tarkassa valvonnassa. Kahlaajilla on syntyessään jo varsin voimakkaat jalat liikkumiseen. Vartioinnista huolimatta nelimunaisesta pesyeestä kaikki poikaset eivät selviydy lentokykyisiksi asti, vaan osan saaliista korjaavat pedot. Halikonlahden altailla naurulokkien poikasia on jo kuoriutunut. Poikaset yrittävät piiloutua kaislikon suojaan tai osmankäämien sekaan. Kottaraisilla ja pikkuvarpusilla poikaset ovat juuri tulleet lentokykyisiksi. Tiaisilla on joko pienet poikaset tai munat pöntöissään. Ensi viikolla alkaakin tiaispoikien massiivinen rengastusvaihe. Kirjosiepoilla on muninta ja haudonta meneillään. Varsin monesta pöntöstä on löytynyt peräti 8-munaisia pesintöjä. Puukiipijät ja kuusitiaiset tuntuvat olevan kateissa. Maastossa liikkuessaan kannattaa olla nyt erityisen varovainen, sillä pesiä ja poikasia voi löytyä varsin erikoisistakin paikoista. Emojen jatkuva äänekäs varoittelu tai levoton lentely kielii munapesän tai poikasten olevan jossakin lähellä. 

Töyhtöhyypän 4-munainen pesä.

Töyhtöhyypän poikanen on maastoutunut paljaalle maalle.