lauantai 26. toukokuuta 2018

Kyläpöllönen Kristiinankaupungissa

Toukokuun loppu toi Suomeen harvinaisen lintuvieraan, kyläpöllösen. Lammilla ollutta lintua eivät kaikki päässeet kuulemaan ja näkemään osan epäonnistuessa vielä yrityksessään. Viime yönä Kristiinankaupungin Siipyyn kyläkaupan luona oli toistamiseen puolisensataa lintubongaria. Vähän kylmenevässä mutta muutoin mukavassa kesäsäässä aggressiiviset hyttyset poislukien tunnelma oli leppoisa. Toukokuun pinnaa odotellessa Vanhan Tien varrella oli paljon tuttua porukkaa. Ilta alkoi hämärtyä hiljalleen ja puolenyön jälkeen klo 00.11 alkoi kyläpöllönen viheltää aktiivisesti tien pohjoispuolelta noin 200 m päässä kyläkaupalta. Pöllö huuteli yhtäsoittoa seitsemän minuuttia, kunnes lensi matalalta tien toiselle puolelle vaaleankeltaisen talon pihapiiriin. Tätä vuotta aiemmin lajihan todettiin Hauhon maalaismaisemissa kesä-heinäkuussa 2011. Itselläni oli tosin tuoreessa muistissa viime keväältä Kroatian Splitin kyläpöllönen kaupungin keskustan puistoaukioista. Ennen tänne tuloa monet kävivät bongaamassa Merikarvian Lankoskelta virtavästäräkkipariskunnan padon viereisiltä koskikiviltä. Kolmen tunnin paluu aamuyöllä parhaimpaan nukkumisaikaan verotti voimia. Arktikamuutto on yhä käynnissä Virolahdella. Rareja on näillä hellekeleillä liikkeellä, erikoisin havainto oli Hyvinkään Ridasjärvellä lennellyt 7 yksilön valkosiipitiiraparvi!

Kyläpöllönen aloitti huutelun tien vasemmalta puolelta klo 00.11.

Siipyyn kyläkaupan edusta on ollut suosittu paikka viime öinä.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kesäistä +30 astetta alkuviikolla

Otsikon mukaisesti Salossa ja muualla Etelä-Suomessa on hikoiltu helteessä tällä viikolla. Superkuumat säät toukokuun puolivälissä ovat harvinaista herkkua Suomessa. Vedenpinta on hyvin alhaalla ja siitepölyä ilmassa todella runsaasti. Kasvit kukkivat pikavauhtia, aivan parissa päivässä kukkaan ovat puhjenneet selja- ja tuomipensaat, hevoskastanjat, mustikat ja kohtapuolin myös syreenit etuajassa. Kesäisen huumaavasta tuoksusta ja lämmöstä on saatu nauttia. Arktika on paraikaa meneillään, Salon Halikonlahdella päästään näkemään varsin vaatimatonta valkoposkihanhimuuttoa. Virolahdella on porukkaa ja hanhia aivan toisenlaisissa lukemissa. Yölaulajista kehrääjät surisevat tauotta mäntykankailla, satakielet säestävät sirkkalintuja, joukkoon on tullut mukaan jo jokunen ruisrääkkä ja viitakerttunen. Käki kukkuu yleisesti kaikkialla. Kuikan juhlallista huutoa voi kuunnella vaikka Lehmijärvellä aamuisin. Salon Lopen pelloilla tepasteli kattohaikara toista päivää. Pesiviä lintuja ei saapunut tänäkään vuonna, todennäköisemmin jalohaikara pesii Suomessa ensimmäisen kerran kuin kattohaikara toistamiseen Koskella tai muualla. Päiväperhosten joukko on jo monipuolinen, aurora- ja karttaperhosia näkyy tavanomaista runsaammin ajankohtaan nähden. Nastakehrääjiä viipottaa metsäteillä ja kankailla. Yöperhoslajistoa lasketaan jo kymmenissä, kevätlajien lopettaessa rinnan lentää aikaisia alkukesän lajeja. Etelästä Baltian suunnalta tulleita amiraaleja on nähty harvakseltaan siellä täällä, ensimmäisen näin äitienpäivänä levähtämässä punaisen auton konepellillä. Päiväperhoset aistivat tiettyjä värejä ja voivat kiinnostua muun muassa keltaisen ja oranssin värisistä asusteista. 

Salon helteisiin ilmestyi kattohaikara. Kuva: Janne Riihimäki.

Tuomi kukkii jo näyttävästi ja tuoksuu voimakkaasti.

Harmaapäätikka voi käydä vielä ruokinta-automaatilla.
   

torstai 10. toukokuuta 2018

Ulkosaaristossa viileää, mantereella lämmintä

Kolmen päivän retki Utössä sujui varsin aurinkoisessa säässä. Tuuli puhalsi aluksi lounaasta, mutta viimeiset kaksi päivää idän tai kaakon suunnasta. Ylin lämpötila iltapäivällä oli +11 astetta. Tällaisilla keleillä ei ihme harvinaisuuksilla iloita. Samaan aikaan Jurmossa havaittiin paljon enemmän lintuja ja sellaisia lajeja, joita ei Utössä nähty kuten peltosirkku ja mustapyrstökuiri. Jo heti tulomatkalla Jurmon sataman yli lensi mehiläissyöjä, joka sitten myöhemmin tätä kirjoittaessani nähtiin tänään Utössä. Kevään ensimmäisiä sinirintoja piileskeli useassa paikassa. Muista ensitulijoista mainittakoot kultarinta ja lapinsirri. Varsin näyttävää oli luotsiaseman edustan luodolle laskeutunut lähes sadan yksilön punakuiriparvi, joka levähti pitkään, ennen kuin jatkoi matkaansa kohti pohjoisia palsasoita. Yhdellä vaihtopukuisella punakuirilla oli metallirengas jalassa. Varsin myöhään viipyvät vielä merisirrit, joita piipersi päivittäin itärannassakin aivan lähietäisyydellä. 

Merisirri lepäilee itärannan rantakivikossa.

Sinirintakoiras on kaunis Lapin tunturikoivikoiden lintu.

Aamumuutto merellä oli vaatimatonta, vain vähäistä kuikka- ja kaakkurimuuttoa, pikkukuoveja, valkoposkihanhia ja yksinäinen vanha mustavaris vaakkuporukassa. Vähälukuinen ja värikäs saaristolintu karikukko tepasteli Patterinniemen kalliolla. Sepelsieppokoiras hemmotteli Utön kävijöitä koko retken ajan, laji on jokakeväinen vieras saaressa, mutta ei kuitenkaan pesi alueella. Raidan kukilla hyöri keltaisiksi värjäytyneitä pajulintuja ja hernekerttuja, jotka näyttivät sangen erikoisilta ulkoasultaan. Leppälintuja pyrähteli pensaissa kymmenittäin, kappelilla aikaansa vietti naaraspukuinen mustaleppälintu. Samansorttinen pikkusieppo nyki pyrstöään sekä koulun pihassa että itäniityn raripuskassa. Viimeisenä päivänä Mikko plokkasi nokkavarpusen sääaseman pihlajista. Iltaisin ja aamuöisin huuhkaja huhuilee Kobbanilla ja käy myös pääsaarella. Koulun kottaraisilla poikaset ovat jo kuoriutuneet, sillä uloskannettuja munankuoria oli ilmestynyt maastoon.  

Leppälintu tähystelee saalisehdokkaita.

Tämä sepelsieppokoiras viihtyi Utössä ainakin neljä päivää.

Yksi rupikonna köllötteli kylätien reunalla keskellä päivää. Rantakäärmeitä luikki heinikkoon ja kanervikkoon vähän väliä, pari kyytä kookas sahalaitainen ja hyvin pieni matomainen mahtuivat myös joukkoon. Neitoperhoset paistattelivat auringon lämmössä. Tässä pääpiirteittäin Utön merkittävimmät havainnot. Mainita toki täytyy vielä, että ikuistin paikallisen lintuharrastajan upouudella Baanalla, nopeus on valttia siirryttäessä paikasta toiseen Utössäkin. Lähtöpäivän iltayönä ehdin Salon Halikonlahden altaalle kuuntelemaan harvinaista ruokosirkkalintua, josta tuli Salon pinna. Tänään Salon luontopolkujen opastuspäivänä lintu pirisi aktiivisesti pitkin päivää. Pussitiainen touhuaa edelleen pesällään, punavarpunen lauloi pensaan latvassa tervapääskyjen parveillessa yllä.

Neitoperhonen paistatteli päivää kallion pinnassa.

Rupikonna näyttäytyi päivänvalossa kylätien reunalla.

Kuten muuallakin Etelä-Suomessa Salossa oli hyvin lämmintä ja aurinkoista iltapäivällä. Puut ja pensaat lehdittyvät vauhdilla ja maisema muuttuu vihreämmäksi koko ajan. Päiväperhosia oli liikkeellä paljon, kangasperhosia, paatsamasinisiipiä, lanttu- ja sitruunaperhosia, ensimmäiset kaksi auroraperhosta sekä yksi karttaperhonen, viimeksi mainittu Halikonlahden altaan reunalla. Kurkistin yhteen lehtopöllönpönttöön, jossa oli neljä pientä viikon ikäistä untuvikkoa. Pesään oli tuotu peltomyyrä, rastaita ja talitiainen. Jokunen pöllö yrittää siis pesinnöissään onnistua tänä keväänä, vaikka myyrätilanne on hyvin heikko.